perjantai 31. heinäkuuta 2015

Elämä on


Tyttö kävelee riippusillalla. Sen molemmilla puolilla näkyy usvaa. Aurinko on laskenut muutamia minuutteja sitten. Ympärillä on vain pelkkää hiljaisuutta.
Elämä on kuin taivas. Välillä niin myrskyisä ja toisena hetkenä niin valoisa. 
Elämä on kuin meri. Aallokkoinen tai tyyni.
Elämä on kuin polku. Joskus niin kuoppainen ja kivinen.

Elämä on ihmeellinen.



Kuistilla kukkia. Sinisiä ja valkoisia. Tyttö hymyilee. Ojentaa kätensä ja koskettaa kukan terälehtiä. Niin kauniita. Ne tuovat paljon muistoja mieleen. Lapsuuden leikit ja onnen, jota silloin tuntui olevan niin paljon. 

Elämä on kuin auringonpaiste.
Elämä on kuin piikkilangalla kulkemista. 
Elämä on kuin juokseminen sateella. 
Elämä on erityinen.

4 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤