lauantai 19. joulukuuta 2015

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie


Tummanpunainen ruusukimppu pöydällä. Vieressä kehyksissä kuva, jossa tytön kasvoilla hymy. Onnellinen. Pikkuveli leikkii leluautoilla lattialla, mutta keskeyttää leikkinsä yhtäkkiä.
-Isi, miksi Senja kuoli?
Isä nostaa katseensa sanomalehdestä. Kasvot ovat surun kovettamat. Silmissä häilähtää jotain kosteaa.
-Jokainen meistä kuolee joskus, ja nyt oli Senjan aika lähteä.


Senja ajaa. Eerik istuu pelkääjän paikalla. Mutka tulee liian nopeasti. Vauhti on liian kova. Auto pyörähtää ympäri ja menee rytisten metsään. Lasinsirpaleita lentelee lattialle. Auton valot sammuvat ja turvatyynyt laukeavat. Eerik avaa turvavyötä. Saa aukaistua ulko-oven ja kaatuu sitten maahan. Veri roiskuu puhtaan valkoiselle lumelle. Hän nousee varovaisesti. Menee hädissään auton toiselle puolelle. Avaa oven ja tunnustelee kädellään toisen pulssia. Ei mitään. -Senja? hän yrittää, mutta ei saa vastausta. Toinen on jo lähtenyt.

Auto pysähtyy kohdalle. Mies tulee autosta ja kävellessään Eerikin luokse, kysyy -Onko kaikki kunnossa?
Eerik pudistaa päätään. Istuu lamaantuneena hangelle ja tuijottaa tyhjyyteen. Ei paniikkia, hän hokee mielessään, mutta turhaan. Se on jo tullut.

Ambulanssi kiitää paikalle hetkistä myöhemmin. Mitään ei ole enää tehtävissä. Eerik otetaan sen kyytiin ja ambulanssimiehet alkavat paikkailla hänen haavaansa. Käteen ojennetaan rauhoittavia. Eerikin mieleen tulevat tutun laulun sanat.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
:,: vaan ihana enkeli vierellä käy. :,:

On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois
:,: sun kättäsi enkelin kädestä pois. :,:

8 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤