keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

hengitän

Kiitoradalla.
Taustalla lumisia vuoristojonoja.
Ympärilläni ystävällisiä ihmisiä.
Helpotus kaikkien kasvoilla.
Vapaus, kun kone nousee ja saavuttaa painovoiman hallinnan.

Onneksi on vapaa. 
Valitsemaan. Etsimään. Löytämään 
Joskus täytyy eksyä, jotta voi löytää jälleen.
Pitää unelmoida, jotta voi oppia jälleen rakastamaan.

Hengitän sisälleni sanoja.
Ikävä. Kaipaus.
Huokaisen koneen laskeutuessa jälleen. 
Perillä.

2 kommenttia:

  1. nauti, naura, rentoudu, itke ikävää ja maailman julmuutta, mutta heitä myös läppää ja koita olla murehtimatta liikoja. Niin, ja tule ehjänä takas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ❤ oikeesti ihan pakko nähä sitten, ku tuun takas

      Poista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤