perjantai 15. joulukuuta 2017

yksinäisyydenkin hippusia

Ikävä iskee hetkessä.
Kaipaan opistokotia.
Hetkiä siellä.
Sitä, että olin onnellinen.

Haikea olo, kun kuuntelen kevätlevyä.
Niin monet kerrat laulettiin yhdessä.
Äänityksissä tauolla syötiin ja naurettiin.
Joku kertoi hyviä juttuja.

Muistan niitä vaikeitakin hetkiä.
Yksinäisyyden tunnetta.
Kipua.
Kun tuntui, ettei kukaan välittänyt.
Ja silti kaiken aikaa, niin moni ihminen välitti.

Onneksi muistot säilyvät.
Kannan niitä mukanani niin kauan kuin jaksan muistaa.
En anna niiden hukkua mereen
tai kulkea tuulen kuljetettavaksi.
Kannan ne repussani kiitollisena,
niitä yksinäisyydenkin hippusia.

10 kommenttia:

  1. Voi, kuulostaa niin hyvältä. Vuos opskassa ois varmasti huippu, olis pitäny lähtee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se oli, vaikka siellä oli paljo niitä huonoja ja vaikeitakin päiviä ❤

      Poista
  2. Ihanasti kirjotettu teksti taas<3<3

    VastaaPoista
  3. Voi että, tuli jotenkin niin ikävä opistoon<3 ihanasti kirjotit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤ opisto oli kyllä ihana paikka

      Poista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤