tiistai 26. helmikuuta 2019

kuljen kanssasi #3

Mies piinasi ajatuksiani lakkaamatta, enkä päässyt hänestä eroon, vaikka kuinka yritin. Samalla kevät saapui luontoon ja sisällekin. Äiti toi kylältä tullessaan kotiin kimpun neilikoita, joiden avautumista ihailin lipaston päällä olevasta maljakosta. Hetkittäin tunsin olevani onnellinen. Paneuduin kirjani työstämiseen ja keskityin elämään hetkessä, vaikka toisinaan se teki kipeää. Isoäidin olemus hiipui kevään verhotessa meidät ympärilleen. Minä katselin hänen kuulasta ja ohentunutta ihoaan, josta pystyin lukemaan hänen elämäänsä kolhuista ja naarmuista. Isoäidin hopeaiset hiukset kimalsivat auringon säteiden hiipiessä huoneeseen ja levittäessään valoa talon pimeimpiinkin nurkkiin. 

Kannoin nivaskan käsikirjoitukseeni kuuluvia papereita ulos ja annoin mielen virrata kuvitelmiin, joita ei ollut olemassa. Istuin vaahteraan ripustettuun lankkukeinuun ja annoin tuulen hyväillä pompulalta karanneita suortuvia. Elämä oli hyvää juuri nyt. Sen pienen hetken elin ilman totuuden siemeniä, jotka yrittivät kertoa minulle, ettei aikaa ollut rajattomasti. Pimeys saapui vähitellen. Katselin auringon laskevan kukkuloiden taakse ja linnun lentävän viimeisissä valonrippeissä. Se kaarteli kohti maata ja putosi sitten sulavasti pensasaitaan. Tarkkailtuani lintua hetken aikaa, huomasin, ettei se ollutkaan lintu vaan lennokki. Nousin keinusta ja astelin paljain jaloin yökasteisella nurmikolla ja nostin lennokin kämmenelleni. Huomasin kirjoitusta ennen kuin olin edes kerennyt alkaa avaamaan lennokkia. 
-Tule kukkuloille, kun on seuraavan täysikuun aika. 
Viesti oli outo. Joku oli kuitenkin lähettänyt lennokin juuri minulle. Työnsin sen taskuuni, keräsin paperipinon ja palasin puutarhasta takaisin kodin lämpöön. Pieni epäilyksen siemen puristi sydäntäni raskaasti, mutta jätin sen oman onnensa nojaan ja keskityin äidin hahmoon, joka oli kumartunut sohvalla makaavan isoäidin ylle. Ikkunasta tulevassa valossa näin äidin kasvoille valuneen kyyneleen, eikä minun tarvinnut edes kysyä. Kävelin hänen vierelleen ja painoin hellästi isoäidin silmät kiinni.

6 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤