mutta iho muistaa ikuisuuden

Sinusta ja minusta ei tullut meitä.
Ei tälläkään kertaa.
On vain rikottuja lupauksia.
Ja haaveita tulevaisuudesta, joille emme pysty rakentamaan pohjaa.

Herään yöllä kaipaukseen kosketuksestasi.
Mieleni yrittää unohtaa sinut, mutta iho muistaa ikuisuuden.
Muistaa jokaisen sormella piirretyn uurteen.
Ja lämmön, jonka kätesi jättivät jälkeesi.

Sinun sanasi kertomassa rakkaudesta.
Huulesi kääntymässä hymyyn.
Silmäsi kohtaamassa omani.
Ja sama kelautuu edessäni yhä uudelleen ja uudelleen.
Enkä silti kykene repimään vartaloani hereille.

Kipu seuraa jokaista askelta.
Se painautuu syvälle sydämeni pohjaan.
Pistää rintani vihlomaan aina kuvitellessani nähneeni sinusta edes vilauksen.
Eikä minulla ole voimia lakata uskomasta onnellisiin loppuihin.