lauantai 21. toukokuuta 2016

hys



Setä sanoi, että se on salaisuus.
Salaisuuksiahan ei saa kertoa.
Se antoi mulle vihreän setelin, 
ja sanoi -Muistathan. Tästä ei kerrota kellekään.
Nyökkäsin, vaikken ymmärtänyt, että miksi.


Pelkään pimeää. 
Alikulkutunneleita,
ja kaupungin himmeitä katuja.
Baarin edustoja.
Tyhjiä puistoja.
Askelten ääniä, jotka laahustavat.


Yöllä näen painajaisia.
Niissä on setä, ja tukoittain vihreitä seteleitä.
Ääni kaikuu toistona huoneessa.
-Hyss. Muistathan.
Minä muistan. 
Enkä kerro kellekään.
En edes poliisille, joka on saanut sedän kiinni.



Joka vuosi ympäri maailmaa on tämmösiä tapauksia. Tää teksti on fiktiivinen, mutta vois olla ihan hyvin totta. 

5 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤