maanantai 12. helmikuuta 2018

olen oikeastaan aika kaunis


Se oli pitkä tie siihen, että opin hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen.

Pystyn katsomaan peilistä ja sanomaan itselleni -mä olen oikeastaan aika kaunis.     Pystyn katsomaan kroppaa, vihaamatta sitä. Pystyn hyväksymään kaikki ne luomet mun kehossa, joita peittelin koko ala-asteen, koska häpesin. Pystyn pukemaan juuri ne vaatteet päälleni, joita rakastan, mutta joissa luulin näyttäväni lihavalta. Pystyn rakastamaan arpea, joka on häirinnyt mua mun kasvoissa monia vuosia.

Mä olen minä. Jos en rakasta omaa kehoani, niin kuka voi sitä rakastaa. Vihaamalla mä en saavuta mitään.


Viime päivinä oon ollut onnellinen. Hymy on ulottunut varmasti korviin asti ja oon nauranut monille hyville ja vähän huonommillekkin jutuille.

Oon nähnyt kavereita, tajunnut, että mun koulumotivaatio on ihan mun omasta asenteesta kiinni ja yrittänyt sitten opetella muuttamaan mun mielipiteitä positiivisempaan valoon.

«Voin saavuttaa ja tavoittaa unelmia, kun teen niiden eteen töitä»

Onni on joskus pienestä kiinni, mutta onneksi osaan olla onnellinen pienistäkin asioista. Ne tekee elämästä helpompaa.


Tuuli hyväilee mun kasvoja.
Taivas täynnä merkkejä elämästä.
Kämpän pöydällä kukkia.
Hymyilen just sulle,
olethan ihme
niin kuin me jokainen.

10 kommenttia:

  1. IHANA!😭❤ Tästä postauksesta tuli mullekki niin hyvä mieli. 😍

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana hyvänmielen postaus! Sää oot kaunis just tommosena❤

    VastaaPoista
  3. Siis oot ihan loistotyyppi! Niinkuin me jokainen ollaan. Loistavia just semmosena ku ollaan<3 tuli niin hyvä mieli tästä postauksesta! Itekin ennen vihasin omaa kroppaa ja joskus vieläkin, mutta nykyään yritän ajattella että tää on just mun kroppa eikä kenenkään muun. Just mää oon saanu tämän vartalon itelleni. Mulla vois olla pidemmät ja suoremmat jalat tai sirommat kädet, mutta mulla vois olla myös halvaantuneet raajat joten miksi en ois onnellinen siitä että mulla on jalat joilla kävellä ja kädet joilla voi tehä mitä vaan.
    Mä oon luvannu itelleni että jonain päivänä mä rakastan jokaikistä mahamakkaraa, mun vinoja jalkoja ja paksuja käsivarsia, hörökorvaa ja kaksoisleukaa. Ne on mun, ainoastaan mun eikä kellään oo tismalleen samanlaisia. Jokainen meistä on ainutlaatuinen oma yksilö, joten ollaan ylpeitä siitä mitä meillä on<3

    Tulipa pitkä kommentti, mutta teki mieli vähän kirjotella ku tää postaus herätti tosi paljon ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ! Säkin oot loistotyyppi ja ihan loistava kommentti.

      Huomaan välillä katsovani jotain mun vanhoja ig kuvia ja mietin, et poistaisko. Sitte ajattelen, et tuollon oon ajatellu mun näyttävän kauniilta, miks en vois ajatella olevani nytkin. Näin oon oppinu hyväksymään itteni paremmin. Pienien tekojen kautta.

      Me jokainen ollaan todellakin yksilöitä ja just täydellisiä tämmösinä.

      Poista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤