keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

viimeisen kerran

Polkaisen pyörän jalustan alas.
Viha saa mut heikoksi.
Olemaan sellainen minä,
jollainen en haluaisi olla.

En rikkinäinen.
Korjaamattomista palasista koottu.

• • •

Jos uskoisin tulevaisuuden tuovan jotain hyvää,
antaisin elämän viedä mukanaan.
Kuljettaa ne kivikkoisimmatkin kadut
kannatellen mua yhä pystyssä,
vaikka kompuroisin kuinka moneen kiveen tahansa.

• • •

En usko valheitasi.
Väität kiven kovaan olevasi oikeassa.
Jos olisit, seisoisit myös sanojesi takana,
etkä jättäisi sanomatta
olevasi niin kyllästynyt minuun,
suolaisiin kyyneleihini
ja paperitolloihin vessan roskakorissa.

Sen sijaan sanot rakastavasi minua
katsomatta lainkaan ihmistä,
jonka vierellä lupasit seisoa
myrskytuultenkin riepotellessa.

• • •

Vedän henkeä.
Tänään näkisin sinut
viimeisen kerran.

On tullut aika
jättää hyvästit,
kokeilla omia siipiä elämässä.

Olisipa ihmeitä olemassa,
kun niihin uskoisi tarpeeksi.
Ainakin tänään,
että saisimme edes päivän lisää
olla me
vielä kerran.

Sen sijaan suljet silmäsi,
etkä koskaan näe lapsesi ensimmäistä hymyä
tai kasvavia hampaita.

Pidän kiinni unelmastamme
olla äiti ja isä.
Opetan lapsemme rakastamaan isäänsä,
joka uhrasi kaikkensa hänen eteensä
olemalla vain olemassa
sen pienen hetken verran.

Rakas.
Kaipaan sinua niin,
etten tiedä selviänkö.

2 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤