torstai 3. toukokuuta 2018

hurrikaani

Sain kauniin pyynnön kirjoittaa siitä, minkälaista on elää kroonisten kipujen kanssa. Voin olla niin monessa kohtaa väärässä, että hirvittää ihan julkaista tämä teksti. Halusin kuitenkin kunnioittaa toiveen lähettäjää ja tämä tarina onkin omistettu hänen ystävälleen. En vanno, että juuri tällaista on elää kipujen kanssa ja juuri tältä ne tuntuvat. Uskon, että niin kuin monissa sairauksissa, myös näissä kivuissa on suuria eroja ihmisten välillä. Toivon siis, ettei kukaan oleta tämän tekstin perusteella liikaa. Tämä on fiktiivinen teksti asiasta, josta mulla ei ole lainkaan kokemusta. Kiitos ja anteeksi.



Kun elät ensin päivästä päivään, viikosta seuraavaan ja kuukaudesta kuukauteen, et enää tiedä uskoako parempaan. Uskoako siihen, että joku päivä pystyisi vain heräämään ja tajuamaan, että kaikki on ohi.

Ei. Se ei ole ihan niin yksinkertaista. Tai oikeastaan ollenkaan. Jospa olisikin.

Aamulla tuulen pauhatessa ulkona ja räystäästä lorisevan veden valuessa viemäriin, herään. Yritän taivuttaa sormia kohti kämmentä, kokeillakseni toimivatko ne tällä kertaa. Yritän puristaa puhelimen käteeni todetakseni vain, etten mä tunne mun sormia. Tuntopuutokset. En voi sanoa tottuneeni niihin, mutta yllätyksenä se ei ainakaan tule. 

En pysty tänäänkään lähtemään kouluun. En, koska kipu viiltää mun koko kropan läpi. Sattuu hengittäessä. Sattuu silloinkin, kun en hengitä. Elän kivun kanssa. Se on osa minua, enkä pääse sitä pakoon edes omassa kodissani. En edes unissani. 

Olen yrittänyt kuvailla tätä kaikkea ystävilleni, osaamatta sitten kuitenkaan. 

Kuvittele, että kannat painavia kiviä repussa koko päivän. Että joku pistää puukolla sua sun hermopäätteisiin. Kuvittele, että jokainen kosketus sun ihoon sattuu. Että ihan sama, mitä lääkkeitä syöt, kivut eivät häviä kokonaan. Kuvittele, että elät sen kaiken kanssa koko ajan. Pystyisitkö siihen? Vastasit varmaan, että et. Niin minäkin kuvittelin, mutta tässä sitä ollaan. Koitetaan selvitä päivästä toiseen. Joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä. 

Olen antanut tälle kaikelle nimeksi hurrikaani. Se pyörittää mua niin kuin se tahtoo. Vie nopeasti sinne ja tänne. Ja vain se tietää, missä on määränpää.

Äiti sanoo, että tämä on suo, jota mä tarvon. Suo, jonka päässä aurinko nousee ja laskee, mutta ikinä ei tiedä, miten kauan se valaisee.

Ehkä se on juuri niin.

Sä voit taistella masennusta vastaan. Voit tsempata itteäs liikkumaan, näkemään ihmisiä. Mutta, kun kivut valtaa sun kropan, sä et välttämättä pysty tekemään muuta kuin makaamaan sängyllä, ja ne kivut ovat läsnä koko ajan.

Krooninen kipu. Sitä nimeä mä kannan mun mukana lääkärikäynneistä toiseen, eikä kukaan siltikään vielä tiedä, mistä nää kivut johtuvat. Ehkä kukaan ei tiedä. 

Oon yrittänyt pysyä positiivisena. Iloinnut kivuttomista päivistä. Ollut onnellinen hetkistä ystävien kanssa. Arvostanut sitä, kun olen voinut mennä kouluun ja opiskella. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta mä nautin koulusta ja kokeista. Silloin tuntuu, että elän. Että tässä kaikessa on jotain järkeä.


Joku kysyy, mistä mä haaveilen. Mä haaveilen perheestä ja omasta kodista. Opettajan työstä ja rantamökistä. Jos lakkaisin haaveilemasta, lakkaisin elämästä. Niin yksinkertaista se on. Ja niin vaikeaa. Olla samalla kertaa sekä vihainen elämästä ja kiitollinen, että saa elää.

14 kommenttia:

  1. Voi Mattis! Nyt oon sanaton. Nyt oon kiitollinen ja niin hämmentynyt. Miten? Miten sä osaat kirjottaa näin kauniisti! Vau! Kun mä pyysin sua kirjoittamaan kivusta niin tiesin, että sä oot se ihminen, joka osaa kirjottaa niin hyvin, mutta en mä täysin uskonut, että se menis suoraan sydämeen, siis yhtään sua vähättelemättä! Tää olis ollu vaikee tehtävä kenelle tahansa, mutta sä teit sen täydellisesti! Kiitos, kiitos ja kiitos! Oot mahtava <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun sydämen syke oli joku aika sitten aika nopee. Mua pelotti niin paljo julkaista tämä, koska se oli kumminkin sun toive ja halusin toteuttaa sen mahdollisimman hyvin. Kiitos paljon näistä kauniista sanoista. Oot super ! ❤ tää on paras kiitos, mitä oon ehkä ikinä saanut

      Poista
  2. Kuinka ihana kirjoitus oikeasti! Uskon, että tän toiveen esittäjä on super kiitollinen sulle! Oot uskomaton

    VastaaPoista
  3. Aivan huippu teksti. Oot niin taitava! <3

    VastaaPoista
  4. Vau! Niin kauniisti kirjotettu!❤

    VastaaPoista
  5. Kauniisti kirjoitettu:)

    VastaaPoista
  6. Voi, oon ihan sanaton! Oon taistellut kipujen kanssa niin kauan, kun muistan ja oon välillä ollut ihan pulassa, kun en oo osannut kuvailla tätä kaikkea muille. Oon nähnyt, miten läheiset on tuntenut avuttomuutta ja kärsinyt mun vuoksi. Oon samaan aikaan itse kärsinyt siinä vieressä ja tuntenut avuttomuutta siitä, että mä en osaa lohduttaa ja sanoa, että kyllä mä aina pärjään. Sä osasit kuvailla tätä kaikkea, kiitos!❤ Mä oon onnellinen susta ja mun maailman parhaasta ystävästä, joka pyysi sut kirjoittamaan tämän. Onnellinen siitä, että osaat kirjoittaa sellaisiakin ajatuksia sanoiksi, mitä et ehkä itse ole käynyt läpi. Niin kaunista! Kun luin tätä tekstiä, voit kuvitella, etten välttynyt kyyneleiltä.Tunsin jotain sellasta, mitä en osannu edes odottaa koskaan tuntevani, ymmärrystä! Ihan mieletön kirjoitus, oikeasti! Oot upea❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, mitäköhän osaisin vastata sulle ! No ensinnäki, ihana, et koit tuon tekstin kuvailevan hyvin sitä, mitä sä koet ja miltä susta tuntuu. On vaikee kirjottaa rehellisesti asiasta, mistä ei oo kokemusta. Oon onnellinen, et onnistuin siinä. Niin iso ja kaunis kiitos sulle mieltä lämmittävistä sanoista. Kaikkea hyvää sulle ja halaus. Oot vahva ! ❤

      Poista
  7. Kiitos tästä Mattis💓 osu ja uppos kipujen vallitessa.

    VastaaPoista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤