Juuri, kun olin luovuttamaisillani, tunsin kieppuvani ja sukelsin Noel sylissäni mustaan tunneliin. Suljin silmäni ja ajattelin valoa. Se helpotti, mutta Noel huusi minulle kohinan läpi: "Ei. Ajattele jotain muuta. Jos varjoissa ajattelee muuta, kuin pimeää, varjotkin hiljalleen muuttuvat valoksi!" Ajattelin kylmyyttä, pimeyttä ja varjoja. Oloni paheni ja meinasin oksentaa. "Koita kestää. Me ollaan kohta perillä", Noel huusi ja silloin kohina lakkasi ja tunneli päättyi. Olimme päässeet perille, mutta minne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤