Pyörin edelleen ja tunsin pyörtyväni. Lopulta jalkani koskettivat maanpintaa ja avasin silmäni. Näin Noelin istuvan tuolissa huoneessa, jossa olin nukkunut. "Noel", sanoin, mutta hän ei kääntynyt katsomaan eikä sanonut sanaakaan. Kävelin hänen luokseen ja kosketin hänen kättään, mutta hän ei edelleenkään reagoinut mitään. Noel kääntyi katsomaan sängylle päin ja näin itseni istumassa sillä. Toinen minä sanoi Noelille: "En ymmärrä mitä tapahtui. Lattia vain katosi jalkojeni alta ja yhtäkkiä olin taas täällä huoneessa. Sinä istuit siinä ja minä katselin itseäni, joka istui tässä sängyllä." Noel katseli sängllä olevaa minua ja sanoi: "Emily. Tämä kivi vie tulevaisuuteen. Se näyttää sellaisia asioita, jotka ovat merkittäviä sinulle, varjojen enkeli." "Miksi se sitten näytti minulle sinut ja minut keskustelemassa täällä huoneessa?" sängyllä istuva Emily kysyi. "Tällä hetkellä tulevaisuudessasi ei ole mitään merkittävää, paitsi tämä", Noel sanoi, käveli tulevaisuuden Emilyn luokse ja halasi häntä.
Tunsin kieppuvani uudelleen ja pian seisoin paikallani Noelin edessä. Kävelin takaisin sängylle ja istuin siihen ja sanoin: "En ymmärrä mitä tapahtui. Lattia vain katosi jalkojeni alta ja yhtäkkiä olin taas täällä huoneessa. Sinä istuit siinä ja minä katselin itseäni, joka istui tässä sängyllä." Noel katseli minua ja sanoi: "Emily. Tämä kivi vie tulevaisuuteen. Se näyttää sellaisia asioita, jotka ovat merkittäviä sinulle, varjojen enkeli." "Miksi se sitten näytti minulle sinut ja minut keskustelemassa täällä huoneessa?" kysyin. "Tällä hetkellä tulevaisuudessasi ei ole mitään merkittävää, paitsi tämä", Noel sanoi, käveli luokseni ja halasi minua. "Minä näin tämänkin", sanoin hiljaa. "Tiedän", Noel sanoi ja päästi minut irti. "Ei ole turvallista käyttää sitä silloin, kun ei ole oikeasti tarvetta", hän vielä sanoi ja käveli pois huoneesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤