sinä päivänä

hetkittäin suru käpertyi kerälle
valtasi tarvitsemaansa tilaa
pyysi lupaa olla
lähteäkseen taas pian pois
mutta sen pienen hetken
se salpasi hengityksen
ja sai kyynelkanavat aukeamaan

sinä päivänä
kun suru taas jälleen saapui kutsumatta
ja terapeutti kysyi
mitä sillä hetkellä ajattelin kuolemasta
tajusin
että olin jo alkanut uida
hukkumisen sijaan
enkä pelännyt enää niin paljon elää