Hiljaisuus. Pimeys. Isä mua pelottaa! Hipsin vauhdilla peiton alle. Pää piiloon ja silmät kiinni. Jospa se pelko sillä häviäis. Miksi joka yö pelkään, vaikka ei oikeasti ole mitään pelättävää. Pelkään niin paljon, että itkettää.
Veli seisoo ovella. Valmiina lähtöön. En tiedä vain minne.
Kuluu päiviä. Kuluu viikkoja. Veljestä ei kuulu mitään muuta, kuin kirje, joka tulee viikkoja myöhässä.
Yhtenä päivänä tuntematon mies seisoo ovella. Ottaa lakin pois päästä ja sanoo hiljaa: "Matias ei tule enää takaisin."
En ymmärtänyt, enkä ymmärrä varmaan koskaan. Miten joku niin tärkeä, rakas, on yhtäkkiä vain poissa. Onko taivas olemassa, onko?
