Ei lähtösi päivää tiennyt kukaan.
Ei taivaan linnut. Ei tähdetkään.
Kuitenkin kuljit valoa kohti ja annoit Hänen pitää kädestäsi kiinni.
Minä muistelen sinua.
Muistelen hymyäsi kesäiltoina, kun linnut olivat jo lakanneet laulamasta.
Muistelen lempeitä käsiäsi, joiden uurteet kertoivat tarinaa eletystä elämästäsi. Muistelen sanojasi, jotka nyt kiinnitän sydämeeni, jotta voin seurata sinua, kun on minun vuoroni lähteä.
Muistelen katseesi tuomaa lämpöä, kun askeleeni eksyvät väärälle polulle ja määränpääni on hämärtymässä.
Sillä tiedänhän sinun kantavan minua silloin kun omat voimani ovat lopussa.
Ei taivaan linnut. Ei tähdetkään.
Kuitenkin kuljit valoa kohti ja annoit Hänen pitää kädestäsi kiinni.
Minä muistelen sinua.
Muistelen hymyäsi kesäiltoina, kun linnut olivat jo lakanneet laulamasta.
Muistelen lempeitä käsiäsi, joiden uurteet kertoivat tarinaa eletystä elämästäsi. Muistelen sanojasi, jotka nyt kiinnitän sydämeeni, jotta voin seurata sinua, kun on minun vuoroni lähteä.
Muistelen katseesi tuomaa lämpöä, kun askeleeni eksyvät väärälle polulle ja määränpääni on hämärtymässä.
Sillä tiedänhän sinun kantavan minua silloin kun omat voimani ovat lopussa.
Rakasta Vaaria muistaen ❤️