vedessä mieli on vapaa

Ajatukset seilaa hetkittäin meren toisella puolella. Syksy on saapumassa tännekin, vaikka merivesi on vielä lämmintä ja ilma toisinaan paahtavan kuuma. Tuntuu kuitenkin kotoisalta kulkea aamuisin kapeita kävelykatuja työpaikalle auringon noustessa vuorten takaa. Sitä maisemaa katsoessa mieli täyttyy haavekuvista. Ja olo on onnellinen.

Makaan uima-altaassa palmujen katveessa ja ihastelen kuunsirppiä tummalla taivaalla. En osaa murehtia mistään. Vedessä mieli on vapaa. Keskityn vain kuuntelemaan kaukaisuudessa kiitäviä autoja ja hiljaista huminaa, jonka avulla tuudittaudun öisin uneen.

Syödessäni jogurttia parvekkeella aamuisen pimeyden vielä hallitessa maailmaa, pystyn ymmärtämään, miten kiitollinen tästä kaikesta saan olla. Elämä on johdattanut tähän pisteeseen. Hetkeen juuri tässä. Siksi yritän muistaa jokaisena päivänä olla onnellinen kaikesta ympärilläni olevasta. Hyvin pienestä saan olla kiitollinen.

Edessä on vielä viikkoja, mutta aika tuntuu kiitävän kuin huvipuiston vuoristoradat. Haluaisin oppia itsestäni ja elämästä, sekä nähdä maailmaa. Haluan elää hetkessä. Miksi siis murehtia tulevasta. Vaikka kaukaisuudessa häämöttää paluu kotiin ja valmistuminen ammattiin, luotan siihen, että elämä kannattelee. Se kuljettaa toisinaan mitä ihmeellisempiin paikkoihin, jolloin voin todeta yhden unelmani jälleen toteutuneen. Ja vaikka määränpää joskus hämärtyy, tiedän, että jokainen polkuni risteys ja mutka johdattaa minua hiljalleen kohti uusia seikkailuja. Ja sillä matkani tulee joskus päättymään, en tahdo silloin surra sitä, mikä jäi tekemättä.