sitten sä putoat taas

Masennus. Sana, joka herättää mussa paljon tunteita. 

Sä elät päivästä toiseen valheessa. Sulla on vääristynyt minäkuva ja maailmankuva. Sä et usko parempaan huomiseen. Sä et osaa luottaa muihin saatikka itseesi.

Et tunne mitään ja silti kaikki tuntuu niin pahalta. Sulla on paha olla. Sua ahdistaa. Sua pelottaa.

Pelkäät sun ajatuksia, pelkäät tulevaisuutta. Pelkäät pahaa oloa ja silti sisimmässäsi toivot, että se tulisi. 

Toivot, että muut näkisivät sun pahan olon. Kysyisivät -miten sulla menee? 

Ja silti kaikista eniten toivoisit, ettei kukaan huomaisi mitään.

Joka päivä sä elät sun ajatusten kanssa, joista sä teet totta. Joka päivä sä kamppailet samojen asioiden kanssa. Ja aina vain uudelleen ja uudelleen, sä putoat korkealta ja kovaa.

Yhtenä päivänä olet onnellinen. Hetken. Ja sitten sä putoat taas. 

Sun fiilikset vaihtelee sekunneissa. Hymyilet. Kohta sä tunnet miten se saavuttaa sua. Mustuus. Pimeys. Susta tuntuu, ettei missään ole mitään hyvää. 

Koitat piilotella kaikkea. Yrität rakentaa ympärille suojaa. Sä et voi hyväksyä sitä yhtä pientä sanaa. Et usko, etkä halua. Eihän kukaan tahdo. 

Ei kukaan tahdo, että sisällä ikään kuin asustaa joku, joka toistaa sun pään sisällä aina vain uudestaan -Sä olet paska. Susta ei ole mihinkään..

Ja silti se on siellä. Ja se ei ole. Koska se olet sinä.

En halua yleistää. Tässä on vain mun omakohtaisia kokemuksia miten masennus vaikutti mun elämään. Masennus vääristää sun ajatusmaailman täysin. Mutta sulla ei ole kuin yksi reitti ja se on aina ylöspäin. Masennuksesta voi ja on aina mahdollisuus parantua. Sä tarvitset apua, mutta se olet sinä, joka sen loppupeleissä tekee.