sain siivet selkään

Se kesä oli erityinen. 

Mä kasvoin mun ajatusten kanssa ja kasvoin ihmisenä. Olin erityisen onnellinen. Oli vapautta ja ymmärrystä, että mulle oli paikka maapallolla. Oli kymmeniä kohtaamisia uusien ihmisten kanssa. Rakkaiden ystävien jälleen näkemisiä. 

Oli yksi mukava poika ja hetket sen kanssa. Oli suloinen naapurin mies, jonka luona oli hevosia, joita mä sain hoitaa. Oli koti, jossa oli turvallista olla. Perhe, joka välitti niin paljon.

Oli auto, jolla kerrytettiin satoja kilometrejä. Jonka kyydissä puhuttiin asioista maan ja taivaan väliltä. Oli kielileiri ja huippuja ihmisiä. Oli koskettavia keskusteluja ja onnen kyyneleitä. Oli naurua ja iloa. Onnellisuutta.

Oli snäppikeskusteluja kavereille suomeen. Hippunen ikävääkin. Oli hyvää ruokaa ja ihania ruokapaikkoja. Oli kauniita järviä ja lumoavia auringon laskuja, joita olisi voinut katsella ikuisuuden.

Oli muuttunut minä, jolle kasvoi siivet selkään ja jolle elämä näytti uusia ulottuvuuksia. Oli minä, joka oppi rakastamaan elämää.