pelkään

Ihan suoraan sanottuna mua pelottaa. Pelottaa tulla takaisin suomeen. 

Mun kesä alkaa olla taputeltuna täällä. Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Ihan vasta tulin ja olin niin hukassa mun ajatusten ja elämän kanssa. Mulla ei ollut hajuakaan mikä olisi just oikea paikka mulle. Mitä mä haluaisin tehdä tulevaisuudessa jne. Mä en luottanut siihen, että asiat järjestyisivät ajallaan. 

Oon pelännyt omalla tavallaan myös vanhenemista. Kun musta on tuntunut, etten ole vielä valmis niin isoihin muutoksiin mun elämässä. 

Ensimmäiset viikot täällä oli oikeasti tosi raskaita ja vaikeita. Mietin paluulipun ostamista ja olin ahdistunut. Uuteen kulttuuriin ja mun perheeseen tutustuminen vei aikaa. 

Nyt kaksi kuukautta myöhemmin mä katson aikaa taaksepäin ja musta tuntuu, että mä olen muuttunut niin paljon. Katsoin yks päivä kuvaa musta ennen tänne lähtöä ja vaikka tiesin, että siinä olin minä, mä ajattelin -mä en ole tuossa.

Mun ajatusmaailma on muuttunut paljon. Mä olen saanut paljon rohkeutta tehdä uusia asioita ja toteuttaa mun unelmia. Olen kasvanut henkisesti ja mun itsetunto on noussut entisestään. Täällä on ollut helppoa olla oma itsensä.

Mikä mua sitten pelottaa?

Kun mä tulen takaisin, kaikki muuttuu kertaheitolla. Mun monta vuotta tiiviinä ollut kaveriporukka hajaantuu, kun kaksi meistä muuttaa opiskelujen perässä muualle. Mä muutan ensimmäistä kertaa omaan kämppään ja aloitan koulun uudella paikkakunnalla, jossa on uudet ihmiset, uusi koulu ja uudet opettajat. 

Mä rakastan suomea, mutta täällä ollessa oon huomannut niin paljon asioita, mitkä ovat paremmin täällä. Oon miettinyt paljon, että säilyykö tämä kaikki mitä mä olen saanut täällä sitten kun mä tulen takaisin.

Hyvästit. Ne tulee olemaan vaikeat. Mä en ole todellakaan vielä valmis jättämään tätä kaikkea taakseni.