vesipisaroita

 

Riipaiseva näkymä ikkunasta. Kaikki peittyy harmaansakeaan sumuun. Peltojen yllä taivas näyttää synkältä. Ihan kuin se imisi kaiken valon sisäänsä. 

    Välähdys. Valtava salama halkoo taivasta. Sekunti. Toinen. Kasvot ilmestyvät ikkunaan. Käsi pyyhkii lasin pinnalle muodostuneet vesipisarat. 

Tutut sävelet tuudittavat uneen. Antavat tilaa tyhjyydelle, kun ajatuksia ei enää jaksa kantaa. Hämärässä vain tasaisen rauhallinen hengitys ja peiton kahinaa. 

  Kaikki tulee päälle. Elämän julmuus ja menneisyys. 

Vesipisarat repivät ihoa auki. Viiltävät niihin juovia. Katse on tyhjä. Samalla mieli kutoo ympärilleen verkkoa. Yhä tiiviimmäksi ja tiiviimmäksi. 

 Lohduttomuus. Mustien puiden oksat vetävät suojiinsa.

    Turva.

    Onko sitä edes olemassa.

  Sillalla. Yksinäisen variksen rääkäisy kaikuu yössä. Lehtipuiden kahina tuntuu ahdistavalta. 

Veden virtauksessa lämpöä. Käsi kurkottaa reunan yli. Sitten toinen. Lopulta katulampun hämärässä kiiltelee enää jotain kosteaa.