yhteen punotut #11

Ovet avautuvat yhä uudelleen ja uudelleen. Matkustajat ryntäävät halaamaan sukulaisiaan ja ystäviään. Vaihdan painoa jalalta toiselle ja tunnen olevani hermoraunio. Nieleskelen kurkkuun noussutta palaa ja yritän hillitä paniikkia, joka saa minut melkein juoksemaan takaisin autolle ja ajamaan suorinta tietä kotiin. Yritän muistaa Tylerin sanat, jotka hän kuiskasi korvaani hetki ennen kuin lähdin ajamaan lentokentälle.

- Abbie. Muista hengittää.

Ja siinä minä seison hengittelemässä typerän näköisenä sisään ja ulos joidenkin ihmisten katsellessa minua oudosti. Tällä kertaa en jaksa välittää.

En tiedä osaanko selittää, miltä minusta juuri nyt tuntuu. Kun ikävä on meinannut saada minut hulluksi useampaankin otteeseen ja sydämeeni on tullut säröjä, jotka tekevät kipeää. Ja miten olen vetänyt ainakin kilon lähikaupan irtokarkkeja yrittäessäni paikata sitä.

Ovet avautuvat jälleen. Kurkottelen nähdäkseni päiden ylitse ja pusken itseni lähemmäs nauhoja, jotka estävät ihmisiä tukkimasta oviaukkoa.

Näen miehen, joka roikottaa perässään rääkyvää tytärtään, sekä naisen, joka vilkuttelee iloisesti vähän joka suuntaan.

Ja sitten hän on siinä.

Rekisteröin ensimmäisenä hänen hiuksensa, jotka ovat venähtäneet pituutta, sekä ihon, joka on kerännyt itseensä huomattavasti väriä. Ja sitten hänen silmänsä löytävät minut ihmisten seasta, enkä kerkea laskea edes kolmeen, kun hän on jo nostanut minut syliinsä ja kuulen hänen mutisevan jotain myöhästyneestä lennosta.

Jaden tarttuu käteeni kävellessämme parkkipaikalle. Vähän väliä annan itselleni luvan vilkaista hänen kasvojaan, jotka ovat yhtä hymyä, ja tunnen kihelmöintia alavatsani seuduilla. Pysähdyn lopulta auton vierelle etsimään laukustani avaimia. Jaden kuitenkin keskeyttää homman kaappaamalla minut syliinsä ja kuulen, kuinka hänen tasaiset sydämensä lyönnit yhtyvät omiini.

- Abb? 

- Niin Jaden? 

Hänen huulensa löytävät korvalleni ja ne neljä pientä sanaa saavat koko kroppani kramppaamaan.

- Taidan olla rakastunut sinuun.

Ja viimeistään silloin kaikki pelkoni katoavat ja annan itselleni luvan laskea kaikki ympärilleni kasatut muurit sanoessani hänelle - Minäkin taidan olla rakastunut sinuun. 

Hänen silmänsä tuikkivat. Minun alkavat muodostaa kyyneleitä.
Hän siirtää kätensä poskelleni ja pudistaa päätään. Sitten Jaden suutelee jokaisen kyyneleeni pois. Ihoni on polttavan kuuma, mutta hänen suudelmansa jättävät viileät jäljet iholleni. Ja minä vannon itselleni pitäväni kiinni hänestä ikuisesti. 

kaipaus

Tunnistan sinut askeleistasi jo kaukaa ja annan silmieni seurata taivallustasi aukion päädystä toiseen ja sitten kahvilan ovelle, jossa odotan. 

Virnistelen typerän näköisenä höyryävälle kupilleni.

- Mikä hymyilyttää? kysyt, kun istut minua vastapäätä.

Katselen, miten lasket kyynärpääsi nojaamaan pöydän karheaa pintaa vasten ja siirrät toisella kädelläsi hiussuortuvan, joka on laskeutunut silmillesi. Miten paljon haluaisinkaan punoa sormeni yhteen sormiesi kanssa. Ja miten haluaisinkaan sanoa, että mietin sinua joka ikinen aamu, kun herään. Sen sijaan alan puhumaan teistä.

Vilkuilet kelloa vähän väliä. Tiedän, ettei sinulla ole juuri aikaa vain olla, mutta jostain syystä haluat viettää sen hetken tänään juuri minun kanssani. Lopulta pyytelet anteeksi noustessasi ylös ja halatessasi minua pikaisesti. Ja jo siinä ajassa sydämeni lähtee kulkemaan omaa reittiään ja haistan sen hajuveden tuoksun, jonka ostin sinulle ystävänpäivälahjaksi. Olen hyvin otettu, että pidät siitä.

Illalla istuessani keinutuolissa kuuntelemassa tuulen hiljaista huminaa, huomaan jälleen ajattelevani sinua. Tiedän, etten saisi, mutta en voi sille mitään. Joskus pelkään, että näet minusta läpi ja kun ymmärrät, mitä tunnen sinua kohtaan, hylkäät minut. Olemme olleet niin pitkään ystäviä, etten enää osaisi elää ilman sinua. Kasvoimme yhdessä. Opettelimme yhtä aikaa puhumaan ja ajamaan pyörällä. Aloitimme koulun samalla luokalla ja lopetimme sen myös luokkakavereina. Sitten tiemme erosivat hetkellisesti. Minä muutin pois ja sinä löysit töitä lapsuuden kotisi läheltä. Ja viimeiseksi, sinä tapasit hänet. 

Haluaisin vihata häntä, mutta en kykene siihen, koska näen, miten paljon rakastat häntä. En voi satuttaa ihmistä, josta välität. Et ehkä tiedäkään, miten vasemman silmäsi ympärille tulee ryppyjä, kun katselet häntä ja huulesi kääntyvät hymyyn. Miten kierrät kätesi lempeästi, mutta suojelevasti hänen ympärilleen. Miten varmistat, että hänellä on aina hyvä olla kanssasi. Enkä voi viedä sitä pois häneltä, enkä varsinkaan sinulta. Olethan ansainnut onnesi. 

Hämmennyn löytäessäni sinut oveltani veden valuessa hiuksistasi kuistin laudoille. Kutsun sinut sisään ja annan pyyhkeen, jolla voit kuivata itsesi. Ulkona vesisade yltyy vain ja suuret pulleat vesipisarat hakkaavat peltikattoa vasten. Pyydän sinut istumaan, mutta pyörit vain ympyrää olohuoneessani. En meinaa saada sanoistasi selvää ja pyydän sinua puhumaan lujempaa. Käännyt ja kohtaan katseesi, ja sitten huomaan kyyneleet, jotka valuvat poskillesi. En ole nähnyt sinun itkevän sitten sen kesäkuisen päivän, kun hyppäsit kiipeilytelineeltä ja mursit jalkasi. Nousen ja vedän sinut varovaisesti halaukseen. Eikä minun tarvitse kysyä mikä saa sinut ilmestymään luokseni siinä säässä, silmiesi näyttävän surullisimmilta kuin koskaan. 

Jäät luokseni yöksi. Levitän lakanan sohvalleni ja haen sinulle peiton ja tyynyn varastostani. Painan makuuhuoneeni oven kiinni ja makaan vuoteessani valveilla miettien, miten voisin piristää sinua. 

Keskiyöllä koputat oveeni ja annan sinun kömpiä viereeni, kun olet kertonut, ettet saa unta, etkä halua olla yksin. 

Piirrän selkääsi kuvia niin kauan, että nukahdat. Sitten nousen ja katselen hetken levollisia kasvojasi ennen kuin painan oven hiljaa perässäni kiinni ja tassuttelen sohvalle, joka hohkaa vielä lämmöstäsi. 

Aamulla keitän sinulle kupin vahvaa kahvia ja yritän olla kertomatta rehellisiä mielipiteitäni hänestä sinun kuullesi. Lopulta kiität kahvista ja yöpaikasta ja jätät minut seisomaan kuistilleni katselemaan perääsi. 

Tulet seuraavana päivänä takaisin. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana. Toisinaan puhumme, toisinaan olemme hiljaa. Annan sinun tehdä asiat omaan tyyliisi. En yritä kiirehtiä, enkä vaadi vastauksia. Yritän kuunnella ja auttaa parhaani mukaan. 

Halauksesi jättävät ihooni jälkiä, mutta en sano sanaakaan. Herään öisin kaipaukseesi ja joinakin iltoina itken itseni uneen. 

Ja lopulta koittaa se päivä, jota olen pelännyt pitkään. 

En näe tumman hahmon puikkelehtivan kadulla kohti kotiani, enkä kuule naurusi kaikuvan keittiössäni. Löydän vain kirjeen, jossa kiität kaikesta ja kerrot, että olet löytänyt hänet uudelleen. 

vuosi 2019

Tammikuu

Uuden vuoden aattona olin ystävien kans. Valettiin tinaa, syötiin hyvin ja ajeltiin katsomaan ilotulitusta, joka oli varmaan hienoin koskaan näkemäni.

Käytiin sisarusten kanssa Rovaniemellä, vuokrattiin fatbiket ja lasketeltiin Ounasvaaraa alas, joka oli ihan mielettömän siistiä.

Olin radiotyönkurssilla mun hyvän ystävän kans. Näin elämäni ensimmäisen tähdenlennon ja saunottiin opiston rantasaunassa ja laulettiin moniäänisesti muiden kurssilaisten kans.

Jatkoin myös lähihoitajan opintoja aikuisopiskelijaluokalla ja nautin niin paljon iltakoulusta ja muutenkin rennommasta opiskelutahdista.

Helmikuu

Menin talvipäiville ja näin paljon tuttuja.

Jätin kämppiksen ja kämpän ja muutin väliaikaisesti kotiin vanhempien luo, koska aloitin harjoittelun perhekodilla, josta olin unelmoinu koulun alkamisesta asti. Ja uskalsin vihdoin sanoa itselleni, et se todella on jotain, mitä rakastan.

Maaliskuu

Matkustettiin hyvän ystävän kans Kuopioon ja nähtiin yhtä toista mun ystävää. Vietettiin sinkkuiltaa, tehtiin hyvää safkaa, käytiin ottaa kuvia Kuopion keskustassa, mentiin kahvilaan ja nautittiin vaan elämästä.

Kävin naistenpäivänä Haaparannassa ja syötiin niitä kuuluisia lihapullia ja daimkakkua.

Frendi tuli yökylään, syötiin perinteisesti irttareita ja otettiin vaan rennosti.

Huhtikuu

Ostin extempore liput jenkkeihin kaverin suostuttelemana.

Harjoiteltiin kaikkea vastasyntyneen hoitoon liittyvää koulussa. 

Oli Ukin hautajaiset. Ja samalla näin mun siskoa ja sen lasta.

Toukokuu

Menin pitkästä aikaa serkuille.

Hyvästelin perheen ja ystävät ja lähdin junalla kohti Helsinkiä, josta menin kaverille yöksi ennen lentoa jenkkeihin.

Jenkeissä hoidin siskon lasta koulutehtävää varten, kävin melomassa, söin jätskiä, kävin kävelyillä ja puistoissa. 

Oli perheviikonloppu Michiganjärven rannalla olevassa airbnb kämpässä. Hain siskon lentokentältä, käytiin sen kans ottaa kuvia ja tutustuttiin Jelly Belly tehtaaseen.

Kesäkuu

Tutustuttiin Chicagon kaupunginmuseoon, käytiin kiertelee Chicagon keskustaa. Juotiin kermakaljaa, pelattiin pelejä ja käytiin mäkkärissä syömässä. Ajettiin Minnesotaan, nähtiin mun ystäviä, käytiin eläintarhassa, uitiin uima-altaalla, käytiin shoppailee outleteilla ja nähtiin upea auringonlasku, vaikka meinas tulla vähän kiire. Juhlittiin synttäreitä, käytiin tutustuu uusiin kaupunkeihin ja mentiin huvipuistoon. 

Vietettiin juhannusta, ajeltiin uudestaan Minnesotaan ja kävin kiertelee uusia paikkoja kavereiden kans.

Heinäkuu

Pelattiin lenttistä kerrostalon sisäpihalla, käytiin uimassa järvellä ja haikkaamassa, pelasin ekaa kertaa softballia, oli jenkkisuvikset.

Käytiin hakee loppuunmyynnistä kärryllinen ruokaa, keilattiin, pakkasin kamat kasaan ja tulin takas suomeen.

Yllätin mun ystäviä, menin mökille serkkujen kans ja paistettiin lettuja ja uitiin. Nukuin yötä teltassa mun kaverin kans mun porukoiden takapihalla ja syötiin karkkia. Ajeltiin mun kaverin luo, jolla en ollu vielä koskaan käyny kylässä.

Elokuu

Menin pitkästä aikaa tallille, ostin mansikoita, pelleiltiin kaverin kans kaupassa, olin ystävän luona yökylässä, kävin siskon valassa, pelattiin frisbeegolfia, ja muutin uuteen kämppään uuden kämppiksen kans.

Kävin viimeisiä tunteja koululla ennen viimeistä harkkaa. Käytiin kansainvälisillä markkinoilla syömässä pitsaa ja jätskiä, pidettiin tuparit, ja lähdin Espanjaan.

Syyskuu

Vietettiin aikaa merenrannalla, syötiin churroja, oltiin töissä, nähtiin kavereita, kierreltiin eri kaupunkeja, meille tuli vieraita suomesta, syötiin vohveleita ja nautittiin lämmöstä.

Lokakuu

Käytiin kattoo jalkapallotreenejä, etin valmistujaismekkoa, käytiin ferioilla, oltiin iltakylässä, pakattiin kamat kasaan ja tehtiin loppusiivous meidän vuokra-asuntoon.

Marraskuu

Palasin takas suomeen, olin kaverin synttäreillä, koulu loppu ja pidin valmistujaiset, juhlittiin isää, istuin myöhässä olevassa junassa veljen kans ja nauroin sen ja sen kaverin puhelulle, aloin fiilistelee joulua kuuntelemalla joululauluja ja leipomalla torttuja. Pidin iltakylän mun kämpällä ja kävin konsertissa. Ja ostin liput jenkkeihin. 

Yks mun suurimmista unelmista toteutui, kun mun runokirja julkaistiin ja se tuli painosta.

Joulukuu

Ostin suklaakalenterin, juhlittiin itsenäisyyspäivää ja seurattiin linnanjuhlia, muutin pois mun kämpästä, piirsin pitkästä aikaa, vietin aikaa kavereiden ja perheen kans, näin sukulaisia. 

Pidettiin pikkujoulut kaverin kans ja katottiin Tonttu Toljanteria. Kävin kauneimmissa joululauluissa. Vietettiin joulua, käytiin joulukirkossa ja vietiin kynttilöitä vaarin haudalle. 

Tän vuoden aikana opin hyväksymään itseni paremmin, sain toteutettua pitkäaikaisia haaveita, valmistuin viimeinkin lähihoitajaksi, yritin kuunnella enemmän mun sydäntä ja tehdä valintoja oman mielen mukaan toisin kuin muiden. 

Tunsin elämäni ensimmäistä kertaa koti-ikävää ollessani ulkomailla, päädyin vaihtamaan lentolipun kuukautta aikaisemmaksi, hyppäsin rohkeasti kohti uutta ja tuntematonta, kun edessä ei ollut mitään selviä suunnitelmia. 

Kasvoin henkisesti, opettelin kuuntelemaan itseäni, kirjoitin kaikesta mahdollisesta ja yritin rakastaa omaa elämääni sellaisena kuin se on. Ja huomasin vihdoin luottavani siihen, että asiat kyllä järjestyy ajallaan.