perjantai 17. tammikuuta 2020

kaipaus

Tunnistan sinut askeleistasi jo kaukaa ja annan silmieni seurata taivallustasi aukion päädystä toiseen ja sitten kahvilan ovelle, jossa odotan. 
Virnistelen typerän näköisenä höyryävälle kupilleni.
- Mikä hymyilyttää? kysyt, kun istut minua vastapäätä.
Katselen, miten lasket kyynärpääsi nojaamaan pöydän karheaa pintaa vasten ja siirrät toisella kädelläsi hiussuortuvan, joka on laskeutunut silmillesi. Miten paljon haluaisinkaan punoa sormeni yhteen sormiesi kanssa. Ja miten haluaisinkaan sanoa, että mietin sinua joka ikinen aamu, kun herään. Sen sijaan alan puhumaan teistä.
Vilkuilet kelloa vähän väliä. Tiedän, ettei sinulla ole juuri aikaa vain olla, mutta jostain syystä haluat viettää sen hetken tänään juuri minun kanssani. Lopulta pyytelet anteeksi noustessasi ylös ja halatessasi minua pikaisesti. Ja jo siinä ajassa sydämeni lähtee kulkemaan omaa reittiään ja haistan sen hajuveden tuoksun, jonka ostin sinulle ystävänpäivälahjaksi. Olen hyvin otettu, että pidät siitä.

Illalla istuessani keinutuolissa kuuntelemassa tuulen hiljaista huminaa, huomaan jälleen ajattelevani sinua. Tiedän, etten saisi, mutta en voi sille mitään. Joskus pelkään, että näet minusta läpi ja kun ymmärrät, mitä tunnen sinua kohtaan, hylkäät minut. Olemme olleet niin pitkään ystäviä, etten enää osaisi elää ilman sinua. Kasvoimme yhdessä. Opettelimme yhtä aikaa puhumaan ja ajamaan pyörällä. Aloitimme koulun samalla luokalla ja lopetimme sen myös luokkakavereina. Sitten tiemme erosivat hetkellisesti. Minä muutin pois ja sinä löysit töitä lapsuuden kotisi läheltä. Ja viimeiseksi, sinä tapasit hänet. 
Haluaisin vihata häntä, mutta en kykene siihen, koska näen, miten paljon rakastat häntä. En voi satuttaa ihmistä, josta välität. Et ehkä tiedäkään, miten vasemman silmäsi ympärille tulee ryppyjä, kun katselet häntä ja huulesi kääntyvät hymyyn. Miten kierrät kätesi lempeästi, mutta suojelevasti hänen ympärilleen. Miten varmistat, että hänellä on aina hyvä olla kanssasi. Enkä voi viedä sitä pois häneltä, enkä varsinkaan sinulta. Olethan ansainnut onnesi. 

Hämmennyn löytäessäni sinut oveltani veden valuessa hiuksistasi kuistin laudoille. Kutsun sinut sisään ja annan pyyhkeen, jolla voit kuivata itsesi. Ulkona vesisade yltyy vain ja suuret pulleat vesipisarat hakkaavat peltikattoa vasten. Pyydän sinut istumaan, mutta pyörit vain ympyrää olohuoneessani. En meinaa saada sanoistasi selvää ja pyydän sinua puhumaan lujempaa. Käännyt ja kohtaan katseesi, ja sitten huomaan kyyneleet, jotka valuvat poskillesi. En ole nähnyt sinun itkevän sitten sen kesäkuisen päivän, kun hyppäsit kiipeilytelineeltä ja mursit jalkasi. Nousen ja vedän sinut varovaisesti halaukseen. Eikä minun tarvitse kysyä mikä saa sinut ilmestymään luokseni siinä säässä, silmiesi näyttävän surullisimmilta kuin koskaan. 

Jäät luokseni yöksi. Levitän lakanan sohvalleni ja haen sinulle peiton ja tyynyn varastostani. Painan makuuhuoneeni oven kiinni ja makaan vuoteessani valveilla miettien, miten voisin piristää sinua. 
Keskiyöllä koputat oveeni ja annan sinun kömpiä viereeni, kun olet kertonut, ettet saa unta, etkä halua olla yksin. 
Piirrän selkääsi kuvia niin kauan, että nukahdat. Sitten nousen ja katselen hetken levollisia kasvojasi ennen kuin painan oven hiljaa perässäni kiinni ja tassuttelen sohvalle, joka hohkaa vielä lämmöstäsi. 
Aamulla keitän sinulle kupin vahvaa kahvia ja yritän olla kertomatta rehellisiä mielipiteitäni hänestä sinun kuullesi. Lopulta kiität kahvista ja yöpaikasta ja jätät minut seisomaan kuistilleni katselemaan perääsi. 

Tulet seuraavana päivänä takaisin. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana. Toisinaan puhumme, toisinaan olemme hiljaa. Annan sinun tehdä asiat omaan tyyliisi. En yritä kiirehtiä, enkä vaadi vastauksia. Yritän kuunnella ja auttaa parhaani mukaan. 
Halauksesi jättävät ihooni jälkiä, mutta en sano sanaakaan. Herään öisin kaipaukseesi ja joinakin iltoina itken itseni uneen. 

Ja lopulta koittaa se päivä, jota olen pelännyt pitkään. 
En näe tumman hahmon puikkelehtivan kadulla kohti kotiani, enkä kuule naurusi kaikuvan keittiössäni. Löydän vain kirjeen, jossa kiität kaikesta ja kerrot, että olet löytänyt hänet uudelleen. 

6 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤