ja turva enkelin tuo

Sade rummuttaa auton kattoa vasten. Hämäryys laskeutuu telttakansan ylle. Asuntovaunujen pitkät rivit puikkelehtivat pellosta toiseen. Jossain kaukana kaveriporukka nauraa. Toiset pesevät käsiä jäisen veden alla. Laskevat montako tuntia on aamuun. Yön viimeiset kulkijat katoavat aukiolta ja jättävät jälkeensä vain aution teltan ja tallautuneen heinikon. 

Aamulla miesääni laulaa kauniista aamuauringosta. Ihmiset vaeltelevat vessalle. Vanhemmat kantavat ämpäreissä aamupuuroa silmistään unihiekkaa pois hieroville lapsille. Aurinko kohoaa telttojen ylle. Valaisee usvan pisarat. 

Keskipäivän tienoilla laulu kantautuu kaiuttimista. Toistaa sanomaa matkamiehestä, joka halajaa kotiin taivaaseen. Nuoriso kampeaa ylös teltoista. Jonot suihkulle kiemurtelevat lätäköiden välistä. Traktori levittää teille uutta haketta, jonka tuoksu sekoittuu ympärillä oleviin hajuihin.

Lipputangot ammottavat tyhjyyttään. Auringon säteet hetken heijastavat juhliportin raoista. Laulajien soinnut punoutuvat kertomaan kiitoksesta. Hiljalleen yö saapuu peittäen kaiken jälleen pimeään. Kuitenkin kaiken keskellä turva.