Syksyn hiljaisuudessa katosin jälkiä jättämättä. Lähdin vailla mitään määränpäätä. Hyppäsin reppuni kanssa ensimmäiseen junaan ja matkustin päätepysäkille. Istuin asemalla ja nukuin yön yli jalkakäytävässä. Aamulla kävin ostamassa kahvin ja leivän. Syötyäni menin tienvarteen ja liftasin itselleni kyydin pohjoiseen. Siellä minä vietin kyllästymiseen asti aikaa ja vasta sitten palasin takaisin kotiin. Se oli eräänlainen elämän onni, kun sai kulkea yhtä vapaana, kuin tuuli. Yhtä vapaana, kuin taivaan linnut. Yhtä vapaana, kuin meren aallot.
Hiljaista virtaa, jos voisin kulkea.
Kanssasi jakaa elämän onnen,
ystävyyden taian.
Jos voisin maailmalle näyttää,
kuka olen.
Nousisin portaille auringon.
Astuisin vesiin,
salaperäisiin.
Juoksisin metsiin,
synkeimpiin.
Huutaisin ääneni käheäksi.
Vau! Kiva idea tämä, että teit toisen blogin ja tänne näitä erilaisia postauksia. Tykkään edelleen sun tyylistä kirjottaa, jatka samaan malliin! :-)
VastaaPoistaTää oli ihan hetken mielijohteesta, mutta ehkä kivempi näin. Ne jotka ei tykkää lukee tällasia tai näin usein, ni voi lukee pelkästään sitä toista blogia ja ne, jotka tykkää tän tyyppisistäki ni voi lukee tätäki ja jotka tykkää pelkästään tän tyyppisestä voi lukee pelkästään tätä. Joo sekoa kirjotusta :D ja kiitti :)
Poista