Istun auton etupenkillä ja katselen ikkunasta ohi vilahtelevia maisemia. Suljen silmäni. Muistot virtaavat mielessäni. Aika rakastaa. Aika unohtaa. Aika rakastaa uudestaan.
Pyöräilen keskustaan. Vaihtariperheen äiti on neuvonut minulle reitin. Osaisin sen melkein silmät kiinni. Lukitsen pyörän puuhun kiinni ja astun vanhaan kahvilaan. Tilaan kupin kaakaota ja istun ikkunapöytään. Juon hitaasti kuumaa juomaa, jonka päällä on kermavaahtoa. Rakastan tätä. ''Hey. Who are you?'' nostan pääni ja tuijotan suoraan kirkkaan sinisiin silmiin. ''Hey. I'm Elise'', vastaan hiljaa. Tuijotan nuita silmiä ja tunnen lipuvani jonnekin pois, pois siitä pöydästä, pois siitä kahvilasta.
Kävelemme käsi kädessä kohti rantaa. Hymyilen ja katselen nuita niin tuttuja ja turvallisia kasvoja. Ylitämme autotietä. Kuulen jarrujen kirskuvan. Tunnen jonkun tönäisevän minut pois tieltä ja kaadun. Kuulen tuskan huutoja. Nousen ylös ja näen kirkkaan sinisten silmien katsovan minua surullisesti. Sitten ne painuvat kiinni ja hän on poissa..
''Do you sleep?'' säpsähdän ja katselen nuita niin tutun näköisiä silmiä. Tunnen kyyneleet poskillani ja painan pään käsiini. Tärisen. Hän tarttuu kädestäni, vetää ylös tuolilta, taluttaa ulos ovesta ja painaa minut itseään vasten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤