perjantai 17. lokakuuta 2014

Hetket

Sieluni, 
kuin pirstoutunut lasi
Mieleni,
kuin vuoristorata.
Ajatukseni,
kuin palapelin palat.

Kaikki hajoavaa,
merkityksetöntä. 
Aika kuluu,
enkä löydä mitään pysyvää.

Vaikeita hetkiä elämä täynnä.
Iloja, suruja, murheita, tuskia.
Kylmiä ja lämpöisiä.

Ystävyyttä uutta.
Luottamusta pysyvää.
Toivoa huomisesta.
Toivoa tulevasta.
Toivoa rakkaudesta.
Toivoa uskosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤