kun ei ollut turvaa sydämellä #5

Järvi kimalteli auringon heijastuessa sen tyyneen vedenpintaan. Lauri hyräili vieressä hiljaa. Katseli rannassa tepastelevia joutsenia. Kohta nekin lähtisivät, koska pian tulisi kylmä viima ja kolkolta tuntuvat yöt, jolloin ne suuntaisivat muuttomatkalleen etelään. Joskus olin miettinyt, millaista olisi ollut olla lintu. Tuntea lämmin kesätuuli höyhenpuvun läpi ja kaarrella taivaalla tuntien vapaus joka ikisessä solussa. Osaisiko sitä silloin edes pelätä huomista. 

-Paleleeko sua? 

Pudistelin päätäni, mutta Lauri ei näyttänyt uskovan. 

-Miks naisille on aina niin vaikeaa myöntää joku asia ääneen, se sanoi ja virnisti. 

Lauri nousi seisomaan ja riisui takkinsa. Annoin sen kietoa sen mun ympärille, eikä mua todellakaan palellut enää sen jälkeen. 

Jos joskus olin pelännyt turvattomuuden tunnetta, nyt sitä ei tuntunut olevan olemassakaan. Lauri oli huomaavainen ja hellä, vaikka en ollut myöntänyt sitä sille ääneen. Sen seurassa oli helppo ja turvallinen olla. Ja rakastettu olo. Koska se välitti. 

Annoin käden levätä kivellä välissämme ja katselin siivilleen nousevia joutsenia, jotka näyttivät melkein kuin valkopukuisilta enkeleiltä. Lauri oli ehkä jopa tietämättään pelastanut mut pahemmalta. 

- Mä en haluaisi vielä lähteä, mutta taidan muuten myöhästyä bussista. 

Laurin ääni oli voimaton. Musta tuntui tismalleen samalta. En olisi halunnut päästää sitä menemään. 

Kävelimme koko matkan hiljaisuudessa linja-autoasemalle. En tiennyt, mitä olisin halunnut sanoa. Ajatuksia tuli, mutta en osannut pukea niitä järkeviksi lauseiksi. 

Tartuin Laurin käteen hyvästelläkseni, mutta se rutisti mut syliinsä ja piteli siinä hetken aikaa. 

- Odotatko sä mua täällä? se kysyi niin hiljaa, että oli melkein haastavaa erottaa sen puhetta valtavan puhetulvan keskeltä. 

- Sä tiedät, että mä odotan. 

Lauri siirsi kätensä poskilleni, katsoi mua lempeästi silmiin ja sanoi vielä - Aava. Sä oot kaunein ihminen, jonka oon tavannut. Sun sisällä on niin paljon lämpöä. 

Sitten se nousi inttibussiin muiden kurkkusalaattiasuihin pukeutuneiden jätkien kanssa ja mä jäin seisomaan paikalleni hennon punan kohotessa poskilleni.