keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

ajatteleeko hän minua koskaan #1

Saavumme kesäkotini pihaan. Koko matkan lentokentältä olen ihmetellyt taloja valtameren toisella puolella. Näen ikkunasta odottavien lasten katseet ennen kuin osa heistä ryntää ulos auttamaan matkalaukkujen roudaamisessa sisälle. Joku avaa oven ja sanoo, että tulen nukkumaan siellä. Rekisteröin kerrossängyn ja näkymät pitkälle levittyvälle takapihalle. Tervehdin lapsia ja siirryn sitten keittiöön halaamaan perheen äitiä. Sitten näen vilauksen vaaleista hiuksista, joiden omistaja kohtaa katseeni, joka on kirjaimellisesti pysähtynyt tuijottamaan häntä. Käännyn pois, mutta tunnen sydämeni kiihtyneet lyönnit ja mietin, miten kukaan voi näyttää niin täydelliseltä.

Iltaisin tuuditan itseni uneen kuuntelemalla tekemääni soittolistaa. Kun taas aamulla havahdun hereille hänen herätyskellonsa soidessa ennen kukonlaulua. Pyörin sängyssäni ja kuullessani ulko-oven sulkeutuvan, pystyn jälleen nukkumaan. Joinakin aamuina herätän lapsia herättämään hänet, kun hän meinaa myöhästyä töistä. Ja päivät odotan häntä tuijotellen sydänverellä ikkunaan nähdäkseni hänen vihreän autonsa kaartuvan mutkasta ylämäkeen.

Löydän itseni heittelemästä frisbeetä takapihalla. Hän tulee seisomaan viereeni, eikä minun tarvitsisi edes liikahtaa, jotta voisin koskea häneen. Hän katsoo minua. Sanoo hymyillen - I can show how to do it. Sitten hän ottaa kädestäni kiinni ja siirtää sormeni oikeille paikoille. Yritän keskittyä, vaikka ajatukset harhailevat hänen seistessä selkäni takana ja ohjatessaan käteni aloitusasentoon. Ja miten toivonkaan, ettei hän ikinä päästäisi irti.

- You don't like McDonald's? 
Kuulen naurun hänen äänessään ja tunnen, miten sisälläni lepattanut vaarallinen tuli roihuaa entisestään.
Päädymme silti hakemaan sinisellä perheautolla kaikille strawberry smoothiet, joiden päällä on kermavaahtoa. Ja yritän ikuistaa hänen kasvonsa mieleeni, jotta en ikinä unohtaisi.

Nojaan naapurin lauta-aitaan ja katselen nurmella laukkaavia hevosia.
- Could she come help you someday?
- Sure.
Kävelemme jo laskeneen auringon värjäämän taivaan alla kohti tallia. Sydämeni on pakahtua siitä, että hän on todella suostunut tulemaan kanssani.
Harjaan hevosia ja kaadan ämpäriin pellettejä. Hän seisoskelee rennon oloisena vieressäni ja rapsuttaa raunikon turpaa.
- Have you ever thought you would want animals? kysyn palatessamme takaisin kohti taloa, jonka keittiön ikkunassa palaa valo. Alkaa olla jo hämärä. Viereisellä pellolla näkyy tulikärpäsiä. 
- Yeah, maybe. 

Elokuun hiipiessä varkain luokseni, löydän itseni istumasta uima-altaan viereltä kyynelten valuessa poskilleni. Pian on aika lähteä, enkä tiedä, miten kykenen sanomaan hyvästejä hänelle. Joinakin hetkinä olen ollut varma, että hän välittää. Toisinaan olen itkenyt itseni uneen epätoivoisena, kun on tuntunut, ettei hän ehkä sittenkään. 
Kuulen auton jo kaukaa, eikä minun tarvitse kääntyä katsomaan, kuka on tulossa. Tiedän, että se on hän. Kuitenkin hänen sammuttaessaan auton, annan katseeni viipyillä hänen kasvoissaan, joita kehystävät auringon kultaiseksi värjäämät hiukset. 
Yöllä näen unta meistä, jossa hän kertoo rakastavansa minua. 

Koko seuraavan päivän tunnen voivani pahoin ajatellessani edes ruokaa. En pysty keskittymään mihinkään. Haahuilen vain pitkin nurmikenttää ja auringon kuumentavaa asfalttia, jonka päättyessä pysähdyn katselemaan taivaanrannasta saapuvaa kurkiauraa. 
Illalla hän tulee ja pysähtyy eteeni. 
- Would you like to play a billiards? 
Seuraan hänen perässään autotallin perälle rakennettuun huoneeseen, jonka keskellä komeilee kyseinen biljardipöytä. Annan hänen aloittaa. En ole kerta kovin hyvä siinä. 
Ja yhtäkkiä kesken pelin hän pysähtyy katsomaan minua. 
- I would want to live with you someday. 
Jähmetyn. Hetken mietin olenko kuullut väärin. Mutta ei. Kyllä hän tarkoitti minua. Huoneessa ei ole ketään muutakaan. 
Ja me puhumme pitkään. Meistä. 
Myöhemmin istumme katselemassa tähtiä ja huomaan ajattelevani, että tulen muistamaan hänet aina nähdessäni nuo pienet valopilkut tummaa taivasta vasten. Enkä ole väärässä. 

4 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤