Kaikki alkoi siitä yhdestä lauseesta -sä oot niin itsesäälinen.
Uskoin sen hyvin vahvasti. Koin, että se sana piti totta mun kohdalla. Vääristynyt minäkuva. Vääristynyt maailmankuva. Niin väärin kaikki oli, enkä mä silti ymmärtänyt mistään mitään.
Ensin päivistä päiviin jatkuva paha olo. Sitten viikoittainen ja lopulta kuukausiin ja vuosiin jatkuva paha olo. Syyllisyyden tunne. Huonouden tunne. Koin, etten riittänyt sellaisena kuin olin. En saanut olla oma itseni. Aina piti olla jotain muuta. Jotain erilaista. Mua koitettiin puskea muottiin, johon en kuulunut.
Oli väärin olla herkkä. Näyttää tunteita. Oli väärin olla hiljaa, hivuttautua maailmaan, jossa sai hengähtää. Jossa olisin voinut sen pienen hetken olla juuri sitä, mitä oikeasti olin. Oli väärin olla lapsellinen. Väittää vastaan, jos joku haastoi riitaa. Varsinkin jatkaa sitä. Olin syyllinen, koska olin vanhempi. Vanhemman olisi pitänyt osata lopettaa. Olla järkevä. Antaa kaiken vain olla. Ei välittää lainkaan.
Henkinen väkivalta. Tuntuu karulta käyttää sitä sanaa, mutta sitä se oli. Tikarin lailla iskeviä sanoja. Kipua. Lukittujen ovien takana vuodatettuja kyyneleitä. Lisää kipua. Olin heikko. Säälittävä. Itkupilli.
En tiedä olenko koskaan osannut antaa sitä anteeksi. Olenko pystynyt siihen. Pystynyt antamaan anteeksi syvältä sisimmästäni.
Tuo kaikki vaikuttaa mun elämään nykyään. Tänään. Huomenna. Juuri nyt. Se vaikuttaa siihen, miten uskallan luottaa. Miten toimin omassa elämässäni. Mihin uskallan pyrkiä. Mitä valintoja teen. Se rajoittaa paljon asioita. Vaikeuttaa monia tilanteita. Joskus haluaisin vain aloittaa puhtaalta pöydältä. Jatkaa elämää sinä ihmisenä, joka olin ennen. Että edes yhden kerran uskaltaisin hypätä tuntemattomaan. Olla pelkäämättä sitä, että joku satuttaa. Että kaiken itsesuojelun sijaan kykenisin olemaan ihmisten edessä heikko. Haavoittuvainen minä. Ja voisin kokea sen, että joku välittää. Niin aidosti kuin ihminen vain voi. Ja uskoisin siihen, että ystävät ovat minua varten. Eivätkä siksi, että joku vain tahtoisi iskeä minut jälleen kerran palasiksi. Hajottaa sen kaiken, jonka olen jo kerennyt kasata pienistä palasista yhteen.
Ja juuri nytkin, mä pelkään. Pelkään, että joku haluaa mulle vain pahaa. Haluaa satuttaa. Sellainen mun mieli on. Syöttää mulle vääristyneitä ajatuksia, joita en aina osaa käsitellä. Mutta mä haluan jakaa tämän kaiken siksi, että ehkä jossakin päin maailmaa on joku, joka ymmärtää. Joku, joka on kokenut vastaavaa. Sitä varten mä kirjoitan. En pelkästään itseäni varten, vaan niitä kaikkia ihmisiä, jotka ovat joskus olleet rikki tai ovat sitä nyt.
En itse ole koskaan kokenut henkistä väkivaltaa, joten en tiedä miten pahalta se voi tuntua. Mutta koen olevani herkkä, ja sen hyväksyminen on ollut vaikeaa. Välillä tuntuu että herkkyys on kuin joku painolasti, näen ulospäin ei-herkät ihmiset tosi vahvoina ja haluaisin olla kuin he. Mutta toisaalta herkkyys tuo myös paljon hyvää. En tiedä liittyikö kommentini aiheeseen, mutta halusin herkkänä ihmisenä jakaa kokemukseni. Voimia sinulle ��
VastaaPoistaHerkkyys on musta jollain tasolla kaunista. Se voi heikkouden sijaan olla myös vahvuus. Osata tulkita toisia ihmisiä, niiden tunteita ja mielialoja. Joskus tuntuu, että on helpompi auttaa muita kuin itseä. Toivottavasti opit pitämään sitä vielä joskus enemmän lahjana kuin painolastina. Toivottavasti minäkin.
PoistaKiitos, samoin sinne ! ❤
tuntui kun mun hengitys olis vaan lamaantunut ajaksi, kun luin tätä! Mä olen itse pitkän fyysisen väkivallan uhri ja voin samaistua lähes koko tekstiin! Sä oot upee ja niin käsittämättömän vahva! Kiitos että oot olemassa❤ ps. Voi olla outo pyyntö mutta luin kerran ns. toivepostauksen täältä blogista, taisi kertoa kivusta, mä haluaisin myös esittää pyynnön, jospa jaksaisit kirjoittaa myös fyysisestä väkivallasta! ❤ olet ihana!
VastaaPoistaOot rohkea, ku uskalsit kertoa tuosta ! Voi että toivon, et sulla on kaikki hyvin tai tulee olemaan. Tuohon pyyntöön sen verran, että mä lupaan yrittää. Katotaan syntyykö julkaistavaa tekstiä. Sä olet myös ihana. Halaus sinne ! ❤
PoistaOn totta, että herkkyyttä saatetaan pitää jotenkin outona asiana. Jotenkin ajatellaan, että ihmisen pitäisi pystyä kestämään kaikenlaiset kommentit. Eivät ns. vahvatkaan ihmiset kaikkea kestä. Heidänkään kohdalla ei saa olettaa, että "ei se tuota haittaa, se nauraa aina vaan". On hienoa, että olet huomannut, että myös herkkyys voi olla voimavara. Ole vain rohkeasti oma itsesi, eläkä välitä muiden typeristä kommenteista!
VastaaPoistaNäinhän se on. Ihan sama minkälainen ihminen kyseessä ja kuinka vahva on henkisesti, on aina väärin heittää loukkaavaa kommenttia. Onneksi itellä on semmonen kaveriporukka, että asiat osataan ottaa huumorilla, jos joku heittää vähä rajumpaa läppää. Mutta tuntemattomille en huutelis mitä sattuu.
Poista