jäiden lähtöjen aikaan

Tiedäthän.
En enää satuta sinua.
En palaa luoksesi kertomaan valheita.

Tiedäthän.
Olit sen hetken.
Koko elämäni.

Tiedäthän.

Hän.

On nyt kaikkeni.


•••••


Annat kosketuksesi viipyillä hartioillani.
Sanasi täyttävät sydämeni haavat kullalla.
Eikä kukaan muu.
Saa minua tuntemaan itseäni niin kokonaiseksi.


•••••


Tänään tajuan, että en enää tunne sinua.
Ihollani.
Vierelläni.
Ehkä kaikki olisi voinut mennä toisin.
Ainahan niin sanotaan,
kun pelätään mennä eteenpäin.

Enää en kuitenkaan halua pelätä.
En mennyttä, enkä tulevaa.

Olen pitänyt kiinni muistoista.
Siitä, että joskus sinullekin oli paikka sydämessäni.
Ainakin silloin, kun ensilumi koskettaa maata
ja järvet jäätyvät kiinni.
Kun koko kehoni huutaa kaipauksesta,
että oli se aika, jolloin kannattelit minua pinnalla,
enkä vain joka hetki tahtonut kuolla.

Silloin tiedän
jossain sisimmässäni.
Rakkaus kuoli ensilumen aikaan
ja sydämeni särkyy lopulta.

Mutta kun viimein palaat
jäiden lähtöjen aikaan.
Pidän sinusta yhä tiukemmin kiinni.