jääkö sylini tyhjäksi

kuulethan rukoukseni pienistä varpaista vierelläni,

vaikka niin monesti kipuilen,

ettei minusta ehkä kuitenkaan

ole toista suojelemaan tai rakastamaan

näithän sydämeeni,

miten lapsena sen valtasi katkeruus,

kun annoit enkeleittesi kantaa pois veljeni

tiesithän, että silloin aloin pelätä lasteni kuolemaa,

joiden en toivonut syntyvän tähän maailmaan

sillä uskoin, etten olisi koskaan valmis heistä luopumaan

jääthän silloinkin rinnalleni kulkemaan,

kun tuntuu, etten pystyisi äidiksi kasvamaan

ja lupaathan,

että luot pienoisen sydämen sykkimään,

jos silloin saa tapahtua sinun tahtosi