En tajua miten selvisin

Aurinko valaisee huonetta, vaikka sälekaihtimet ovat kiinni. Makaan peiton alla silmät kiinni, mutta uni ei tule. Pöyrin vähän väliä sängyssä ja yritän saada unta. Aamulla herätyskello soi ja nousen ylös. Väsyttää järkyttävän paljon. Olin nukkunut yöllä vain muutaman tunnin. 

Koulussa tunnit matelevat eteenpäin. Oppitunneilla en jaksa keskittyä ja opetus ei jää päähän. Nukuttaa koko ajan ja haukottelen vähän väliä. Raahaudun repun kanssa välitunnilla seuraavan luokan eteen. 

Koulun jälkeen kaivan repusta biologian kirjat. Luen muutaman sivun ja nukahdan. Herään kolme tuntia myöhemmin ja väsyttää edelleen. Luen taas muutaman sivun ja nukun uudestaan. Kun herään tunnin päästä, on jo myöhä. Seuraavana päivänä oleva biologian koe stressaa. En muista koealueesta mitään. Väsyttää vain.

Illalla uni ei taaskaan tule. Pyörin koko yön sängyssä ja aamulla laahustan kouluun niin väsyneenä, että meinaan nukahtaa pystyyn. Päivät ja yöt kuluvat samalla rytmillä. Viikot kuluvat ja olen vain yhä enemmän väsyneempi ja stressaantuneempi.

Tuollasia mun päivät on ollu kasi- ja ysiluokan ajan. Oon nukkunu huonosti. Ollu älyttömän väsynyt ja oon ressannu enemmän ku koskaan aikasemmin. En tiiä mistä alunperin tää unettomuuden ja ressin kierre alko, mutta toivon, että se tässä kesälomalla päättyis, koska ei enää tarvi ressata koulusta. Väsynyt oon ainakin edelleen ja valoisien öiden takia ei uni vain tule. 

Välillä mulla oli niin luovuttajafiilis, että koulu oli pakkopullaa. Meinasin monenakin aamuna vain jäädä kotiin nukkumaan. Meinasin jättää moniin kokeisiin lukematta. Silti joka aamu pakotin itseni kouluun ja pakotin itseni lukemaan koealueet aina ainakin kerran. Oon onnellinen, että jaksoin ees jotenkin ne päivät aamusta iltaan, vaikka olin täysin uupunut. 

En jaksanu enää harrastaa mitään, enkä kulkea kavereilla. Monta kuukautta tulin vaan aina koulun jälkeen kotiin. Luin kokeisiin ja nukuin. Välillä söin jotain. Mun päivät oli vain nuita täynnä. Enimmäkseen sitä nukkumista. Sen takia kotona vietetty aika meni päivisin nopeesti. Saatoin nukkua vaikka kuudenkin tunnin päiväunia, joka ei tosiaankaan ole terveellistä, mutta en vaan yksinkertaisesti pysyny enää hereillä ja vaikia on ittiä herättää syvästä unesta. Yöt meni tosiaan valvoessa ja oli välillä niitäkin öitä, että en nukkunut ollenkaan tai nukuin vaan joku kaks tuntia. 

Tuntuu, että sillain aika monellakin on ollu jotain uniongelmia tässä mun ysiluokan aikana. Mistäköhän johtuu. Mää niin toivon, että kun koulu ja tavallinen opiskelijan arki alkaa, niin en ois enää näin väsynyt. Voin sanoo, että jos se tulee takas, niin mä yksinkertaisesti palan loppuun. Ei mulla oo voimia siihen. Se on älyttömän rankkaa, uuvuttavaa, stressaavaa yms. Ei sitä jaksa kukaan muukaan.

Tällä kertaa tämmösiä höpinöitä. Jospa ette aivan nukahtanu tätä lukiessa xd