Ne ovat osa elämää

On niin paljon hetkiä, jolloin tekis mieli paiskata ulko-ovi täysillä kiinni ja juosta vesisateessa eteenpäin välittämättä siitä, että kengät kastuu.

On niin paljon hetkiä, kun naurattaa niin paljon, että ei meinaa saada hengitettyä ja tulee kyyneleetkin silmistä.

On niitä hetkiä, jolloin hymyilee vain vähän. On onnellinen toisten puolesta, mutta surullinen, kun ajattelee itseään. Sitä, että itsellä ei ole niin paljon onnea kuin muilla.

On niitäkin hetkiä, jolloin kyyneleet raivaavat väkisin urat poskille. Kastelevat tyynyn, ehkä paidankin. Hetkiä, jolloin on vain paha olla.

Sitten on myös niitä hetkiä, kun ikävä vie voiton. Hymy häviää kuin tuhkatuuleen. Onni ja elämän ilo katoavat pikkuhiljaa. Silloin tekee vain mieli nukahtaa. Vaipua epätodellisuuteen. Haluaa unohtaa, että se ihminen on jossain kaukana. Haluaa unohtaa sen, että sitä ihmistä ei näe välttämättä enää koskaan.

On niitä ilon, surun, onnen ja ikävän hetkiä. Tuntuu, että ne ovat merkityksettömiä, mutta silti ne ovat iso osa elämää. Päiviä, jotka hukkuvat muiden tärkeämpien päivien varjoon. Ne kuitenkin säilyvät muistoissa ja aina joskus tulevat taas pintaan muistuttamaan olemassa olostaan. Hetkiä, niitä ovat päivämme täynnä.