Haketta ja mutavelliä

Puolentoista tunnin jonotus ahtaassa autossa. Kamppeitten raahaamista kilometrin päähän. Haketta ja mutaa. Ulkovessoja ja jäistä vettä. Kaiuttimista kuuluva herätys aamulla. Riveittäin asuntovaunuja, autoja ja telttoja. Litramyyntipisteitä. Riisipuuroa, lohikeittoa, lihakeittoa ja spagettia. Vesisadetta ja auringon paistetta. Hymyileviä ihmisiä ja lippurivistö. Isoteltta ja 75 000 tuhatta ihmistä. Karkki- ja jätskikiska. Kännykänlatauspiste ja myymälä. Parin tunnin pitsajonot ja kipeät jalat. Pikkulapsia, äitejä ja isiä. Nuoria ja vanhoja. Tuttuja ja tuntemattomia. Ystäviä, niitä niin rakkaita ihmisiä. 

Viis päivää meni taas kerran liian nopeesti. Sai nauraa, hymyillä, jutella ja ehkä hieman ikävöidäkin. Sai nukkua asuntovaunussa vieretysten muutaman sisaruksen kanssa. Sai nähdä pitkästä aikaa ystäviä. Kävellä kumpparit jalassa mutavellissä ja väistellä pikkukengillä pahimpia rapakoita. Sai öisin kaatua rättiväsyneenä sängylle. Laittaa mutaiset kumpparit vaunun alle sateensuojaan. Sai iltaisin täristä kylmästä, koska ei jaksanut lähteä talsimaan muutamaa kilometriä lämpimempien vaatteiden takia. Sai syödä päivässä aina muutaman vihreän lipsin. Sai rampata edestakaisin pitkin kavereiden vaunuja, omaa vaunua ja kenttää. Sai tehdä neljäntunnin työvuoron ystävän kanssa. Sai iltaisin katsella auringonlaskua ja kuuta, joka niin kauniina loisti taivaalla. Sai nauttia yhdessä olosta. Siitä, että sai laulaa satojen ihmisten kanssa ja istua vieretysten kapeilla puupenkeillä. 

Ikimuistoinen, ihana, tärkeä, tunnerikas.. nuilla sanoilla kuvailisin tuota reissua, nuita päiviä. 

kuva otettu puhelimella, joten laatu on mitä on..