lauantai 5. marraskuuta 2016

aarre


Maailman kaunein hymy. 
Taivaan siniset silmät, kuin helmet.
Niin pieni ja viaton.

Jouduit kärsimään.
Sun tuskaa vierestä katselin.

Muistan miten aarrearkusta puhuttiin,
johon sut sitten talvella laskettiin.
Valkoista lunta. Valkoinen arkku.
Suuri aarre sisällä. 

Hymysi sun.
Ei mistään paremmasta ollut tietoakaan.
Muistan miten keinuttiin. Vierekkäin, samaan tahtiin.

Iltasatua meille luettiin, sylissä sua pidettiin.
Saat mut tänään kyyneliin.
Joskus nähdään, lupaan sen. 
Maalaan hymysi silloin aurinkoon.

5 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤