tiistai 17. lokakuuta 2017

hippuja

Naurua.
Mä en pysty lopettamaan.
Oon niin väsynyt, että itkettää.
Kerrankin onnesta.

Istun ulkona auringon porottaessa taivaalta.
Kai saan hetken vain olla.
Stressaamatta mistään.
Elämästä varsinkaan.
Tai edes tulevaisuudesta.
Kun on hyvä olla juuri näin.

Mä oon opetellut kirjoittamaan onnellisuudesta.
Pienistä hipuista siellä täällä.
Tajunnut, että riitän.
Eikä mun tarvitse olla yhtään enempää tai vähempää.

10 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤