uusi alku

Aika aloittaa uusi kirja mun elämässä.

Se alkaa näin:

Kerrostalon kahdeksannen kerroksen parvekkeella seisoo tyttö. Hiukset hulmuaa tuulessa. Silmät ovat painuneet kiinni. Jos katsot oikein tarkasti, voit nähdä kasvoilla hymyn.

Tyttö sulkee parvekkeen oven ja istuutuu sängyn laidalle. Hän painaa pään käsiinsä ja antaa kyynelten tulla. Ajatukset ovat mustia. Mieli on raskas. Mutta kyynelten valuessa, taakka hänen harteiltaan kevenee.

Illalla hän makaa sängyllä ja katselee verhojen läpi tähtitaivasta. Hän unelmoi lapissa asumisesta ja valokuvaamisesta norjassa. Hän haaveilee perheestä ja kodista veden äärellä. 

Aamulla tyttö herää herätyskellon soittoon. Hän nousee, katselee ikkunasta avautumaa näkymää. Sumua ja pilvistä taivasta. Ulkona sataa vettä. Tyttö vetää farkut jalkaansa ja pujottaa hupparin päälleen. Keittiössä tyttö väsää itselleen muutamassa minuutissa puuroa. 

Tyttö polkee matkan kouluun. Hän istuu tunneilla ja haaveilee. On väsynyt, onnellinen ja väsynyt. Tyttö koittaa elää hetkessä, mutta odottaa malttamattomana viikonloppuja siinä toivossa, että tapahtuisi jotain.

Elämästä tulee arkea pienine ylä- ja alamäkineen. Päivät suoritetaan tutuksi tulleilla rutiineilla. Päivät koulussa ja illat kämpällä tai hyvällä tuurilla jonkun ystävän luona.

Tyttö kaipaa inspiraatiota. Uusia maisemia ja elämyksiä. Oli se sitten viikonloppu pohjoisessa karuissa maisemissa tai viikko Maltan lämmössä. 

Illalla hän painaa silmänsä kiinni ja näkee unia, joissa hän kävelee käsikädessä pojan kanssa. 

    Herätyskello soi ja kuva hajoaa tuhansiksi sirpaleiksi hänen silmiensä edessä.

    Alkaa taas uusi aamu.