pitelet kiinni

Tää on sulle, joka uskoit muhun, kun en enää itse siihen pystynyt.

Taivastako kannattelen sylissäni.
Tuulet paiskaavat maahan.
Riepottelevat, raastavat.
Pimeässä ei ketään, joka huomaisi.
Ei minua, eikä tätä oloa.

Lumipeitteellä jäljet.
Askelten kudelmat.
Tyhjyys nielaisee mukanaan minutkin.

Juoksen hiekkarannalla.
Karkuun kaikkea.
Niitä liian mustia ajatuksia elämästä,
jotka eivät kestä päivän valoa.
Eivät tänään, eivätkä huomenna.

Piiskaan itseäni.
-susta ei ole mihinkään.
Mä jopa uskon siihen nykyään.
Kai mä olen vajoamassa.
Pimeään.

Tanssin.
Mustalla asfaltilla.
Taivutus. Pyörähdys.
Sä katselet.
Kun lopetan, näen sun hymyilevän.

Kuiskaan.
-väsyttää.
Sä kierrät kätesi ympärilleni.
Puristat niin lujaa, etten melkein saa happea.

Seison sillalla.
Alhaalla tumma pyörteilevä vesi.
Halaat mua takaapäin.

Paha olo vetää mut hetkessä alas.
Romahdan.
Sä nostat mut pystyyn.
Pitelet kiinni.
Etkä enää ikinä päästä irti.