varjele kaikelta pahalta #53 (Matias)

Aamu on ollut erityisen hiljainen. Liekkö vaikutusta sillä, että jokaisella matkustajalla on tullut valvottua yöllä vähän turhankin myöhään. 

Oli ollut epätavallisen lämmintä, vaikka elettiin vielä heinäkuun alkua. Ehkä syy oli siinä, että mereltä päin puskenut puhurimainen tuuli oli tyyntynyt ja aurinko oli jaksanut lämmittää pitkälle yöhön. 

Lili on nuokkunut vieressäni takapenkillä jo tovin, enkä voi siksi hymylleni mitään, kun sen pää jälleen kerran nytkähtää eteenpäin ja se näyttää hämmentyneeltä avatessaan silmänsä ja katsoessaan mua nolostuneena silmiin. 

- Nukuinko mä? se kysyy unisella äänellä.

Kuulen Jullen naurahtavan etupenkillä. 

- Oot melkein yhtä kova pilkkijä kuin tuo mun broidi, se sanoo ja vilkaisee meitä taustapeilistä. 

Lili painaa kädet kasvoilleen ja näen hennon punan kohoavan sen poskille.

- Hei ei sun tarvi nolostua. Me ollaan kaikki yhtä poikki, sanon sille lempeästi ja isken silmää Jullen tuijottaessa jälleen edessä mutkittelevaa tietä.

- Mutta sua ei silti väsytä? Lili kysyy ja kallistaa päätään.

- Väsyttää. En vain saa unta, sanon hiljaa sillä en haluaisi paljastaa, mikä on siihen perimmäinen syy.

Lili katselee mua tarkkaavaisesti. Alkaa näyttää siltä, että senkin väsymys on hiipumassa jonnekin taustalle.

- Mitä sä mietit? se kysyy ja hymyilee vaisusti. 

- En mitään erityistä, sanon ja käännyn vilkaisemaan ikkunasta ohi vilahtelevia maisemia.

- Niin, et ehkä mitään erityistä, mutta jotakuta erityistä Severi huikkaa olkani takaa takapenkiltä.

Ja jotenkin sopivasti Aada ja Maiju säpsähtävät hereille kuin yhteisestä sopimuksesta, enkä voi olla miettimättä, ovatko ne edes olleet unessa.

- Mitä multa meni ohi? Maiju kysyy katsoen vuoron perään mua, Severiä ja Liliä.

- Ja multa, Aada säestää perään.

En tiedä, mitä sanoa vai olisiko parempi vain olla hiljaa.

- Pohdittiin tässä juuri, että milloin tuo meidän Severi rengastaa tän takapenkin kultakutrin, Julle heittää ja vetää naaman niin näkkärille kuin vain kehtaa.

Se, jos mikä saa koko autolastillisen hetkeksi olemaan täysin hiljaa. Edes hengityksen äänet eivät kuulu moottorin jylinän yli.

- Sen mä tosiaan tahtoisin tietää, Aada sanoo ja siristää silmiään katsoessaan vieressään istuvaa poikaystäväänsä.

- Hei hei. Otetaanpa nyt ihan rauhassa, Severi sanoo, nostaa kädet kohti kattoa ja virnistää.

- Mä en tiennyt, että sulla on noin kiire päästä kuulemaan mun huonoja juttuja joka ikinen päivä. Ajattelin, että se jo riittäis, kun nähdään ainakin joka toinen, se vielä jatkaa. 

Lili naurahtaa vieressäni ja ajaudumme hetkeksi katsomaan toisiamme hymyn kohotessa viimein kasvoilleni. Puristan hellästi sen kättä, ja kun olen vetämässä omaani pois, tunnen Lilin käden takertuvan siihen vain tiukemmin kiinni. Käymme hetken silmäpeliä samalla, kun  kuulen toisten jo etenevän keskustelussa Jullen ja Maijun ihmissuhdestatuksiin.

- Julle mä kun luulin, että sä löysit jonkun kivan tsirpulan sieltä suviksista. Sä niin hanakasti halusit pyöriä siellä kentällä, Severi sanoo ja saa Jullen nauramaan. 

- Olisinkin löytänyt. Eihän mulla ole enää mitään mahdollisuuksia, kun sä ja Matias tunnutte vetävän kaikki vähänkään kivat tyypit pois vapailta markkinoilta.

- Mutta Julle. Puolensa tälläkin. Ainakin tässä porukassa on joku, ketä pyytää bestmaniksi, Aada huikkaa ja saa loputkin autossa nauramaan.

- Mä kyllä luulen, että tää meidän Julle vielä yllättää. Katotaan niin se on ensimmäinen meistä, jolla on pikku skidejä, sanon ja taputan veljellisesti Jullen olkapäätä.

- Kaikki aikanaan, se sanoo ja kysyy sitten, kuinka moni luulee tarvitsevansa kohta ruokatauon.

- Mä en kyllä taida saada mitään alas, Lili sanoo niin hiljaa, että vain mä kuulen sen.

- Nyt mä taidan vuorostani olla se, jonka pitää alkaa pelätä, että sä et kohta pysy enää hengissä, sanon sille ja hymyilen samalla, kun mahanpohjassani kipinöi.