Olen räjähtää tästä kivusta, kun ääni toistaa kysymyksen yhä uudelleen pääni sisällä.
- oletko varma, että hän todella rakastaa sinua?
Ei. En ole. Vaikka joka kerta kun hän sanoo minua rakkaakseen, tunnen läikähdyksen mahanpohjassani ja sydämeni kiertyy kerälle onnellisuudesta.
Haluaisin, että hän olisi tässä. Että hän sanoisi minun riittävän tällaisena kuin olen. Että hän kertoisi ne samat asiat yhä vain, joiden vuoksi hän todella rakastui minuun.
Mutta välillämme on satoja kilometrejä. Emmekä ole nähneet toisiamme ikuisuuksiin. Ja jos näkisimme, en olisi edes varma tuntisinko häntä enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤