sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Nyt eronhetki meille jo joutui etehen

Viikko hujahti nopeasti. En osaa jotenkin vieläkään uskoa sitä, että olin rippikoululeirillä isosena. Meillä isosilla ja leiriläisillä oli aivan mahtava yhteishenki.

Sunnuntaina ajeltiin Kuusamoon. Esittelin itseni leiriläisille, koska en ollut vielä talvijaksolla isosena. Ilta hujahti nopeasti ja päivästä jäi hyvä fiilis.

Maanantaina me isoset nukuttiin oppitunnit sohvilla ja välillä pelattiin jotain riparilaisten kanssa. Laulettiin ja soitettiin. Naurettiin ja juteltiin.

Tiistaina lähdettiin bussilla kohti Kylmäluoman retkeilyaluetta. Laitettiin rinkat selkään ja lähdettiin sille niin tutulle reitille. (Viime vuonna vaelsin riparilaisena tuon samaisen reitin.) Nautittiin aurinkoisesta säästä ja piti aika alussa jo pysähtyä riisumaan takki ja paksumpi paita pois. Taukopaikalla oli oppitunteja ja iltapäivällä saavuttiin yöpaikalle. Pystytettiin teltat ja tehtiin ruokaa.


Keskiviikkona kaikki muut paitsi minä ja kaksi leiriläistä jatkoivat vaellus-urakkaansa. Olin tiistain vaellusosuudella loukannut nilkkani ja leiriläiset eivät voineet sattuneista syistä vaeltaa. Istuttiin seitsämän tuntia kodalla ja odotettiin kyytiä seuraavalle nukkumapaikalle. Kun auto vihdoin saapui, oli olo mitä parhain. Vaikka oltiin keskellä metsää, niin tuntui kuin olisi tullut takaisin sivistyksen pariin. Hymyilytti ja nauratti. Näytettiin varmaan ihan hölmöiltä. Tehtiin trangialla ruokaa ja osallistuttiin illan yhteisiin ohjelmiin. Teltat oli jo pystytetty ja yöllä istuin tunnin kipinävuorossa. Katselin tulta ja kirjoitin puhelimeen tarinaa.

Torstaina valkeni aurinkoisena ja lämpimänä viimeinen aamu metsässä. Pakattiin rinkat, syötiin aamupala ja lähdettiin vaeltamaan. Loput kilometrit meni ihan hetkessä ja pian oltiin jo linja-autolla. Jäätelöt syötyämme lähdimme takaisin Kuusamoon. Käytiin suihkussa ja vaihdettiin puhtaat vaatteet päälle. Ne ei ees haissu savulle.

Perjantaina laitettiin teipillä seinään jokaiselle nimellä varustetut pahvilautaset, joihin kirjoitettiin positiivisia asioita toisista. Perjantai meni yhdessä ollessa ja konfirmaatio harjoituksissa. Illalla istuttiin kaikki tytöt (isoset ja riparilaiset) eräässä tyttöjen huoneessa ja juteltiin kaikenlaista. Kerrottiin lisää positiivisia asioita toisista, naurettiin ja heitettiin läppää.

Lauantaina pakattiin kamat ja siivottiin huoneet. Noustiin bussiin juhlavaatteet päällä. Konfirmaatio meni todella nopeasti. Hyvästeltiin toisemme ringissä ja laulettiin hyvästelylaulu. Oli melkein itselläkin kyyneleet silmissä. Ihana viikko oli päättynyt ja lähdettiin ajelemaan takaisin.

Kiitos ihanat riparilaiset ja isoset. Teitte tästä viikosta unohtumattoman. Otitte mut niin avoimesti vastaan ja annoitte mun olla just sellanen, ku oon! Toivottavasti olin teille hyvä isonen ja isoskaveri.


8 kommenttia:

  1. Kiitos Mattis sulle todella paljon! Ihanasti kirjoitit riparistamme!:) Oot niin ihana ja tärkeä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin tästä kommentista! :) Oli aivan ihana tutustua. Sinäkin oot ihana ja tärkeä <3

      Poista
  2. Voi, on ollu varmasti huikee viikko! itekki haluaisin isoseks ja voiettä. Mua harmittaa ku en oo ees ennen tienny mistään eräripareista, koska oisin varmasti mennyt sellaselle. Onks nää eräriparit srkn järkkäämiä muutes? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se tosiaankin oli! Kyllä sää pääset vielä isoseksi. Voi ei, mutta sä voit lähtä sellaselle isoseksi. Ne on srk:n järkkäämiä. :)

      Poista
  3. Vau! Oikeesti en voi sanoo muuta ku vau. Sää varmasti olit tosi hyvä isonen!

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa aivan huikeelta! Ei tarvi hetkeäkään epäillä ettetkö ois ollu hyvä isonen!
    Kivasti kirjoitit tän postauksen!

    VastaaPoista
  5. Hyvä, ku pystyin kertoo, että millasta siellä oli! Jospa mää olin hyvä isonen. Kiva kuulla, kiitos! <3

    VastaaPoista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤