Oon miettinyt viime aikoina paljon ystävien merkitystä.
Mä oon ollut aina haaveilija, ja ajatuksia tulee joskus liiankin paljon. Ennen rippikoulua mietin paljon sitä, että miks mulla ei ollut yhtään hyvää ystävää. Vapaa-ajalla olin aina kotona yksin omassa huoneessa. Pakenin omaa elämää kirjoihin. Ihmisten elämään, joita ei edes ollut olemassa.
Rippikoulussa tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja ymmärsin miten tärkeää ystävyys on. Onneksi mä oon saanut ystäviä, jotka ovat auttaneet vaikeina hetkinä.
Ystäviä, jotka eivät ole jättäneet yksin.
Ystäviä, jotka pysyivät vierellä silloinkin, kun elämä tuntui pysähtyvän.
Niiden ystävien ansiosta olen tässä. Kaksinkerroin vahvempana kuin ennen.
Oikea ystävyys on jotain, mitä ei voi oikeastaan edes sanoin selittää.
Tosiystävyyden tunnistaa siitä, että ystävä ei mitätöi ongelmiasi, kertomalla pelkästään omista ongelmistaan. Se ei jakele sun pyytämättä omia neuvojaan, vaan koittaa ennen kaikkea ymmärtää. Tosiystävä kuuntelee, sekä auttaa mahdollisuuksien mukaan hädän hetkellä.
Mun mielestä aito ystävyyssuhde perustuu ystävyyden osoittamiseen, eikä niinkään vastaanottamiseen. Kerrottu ilo kaksinkertaistuu ja jaettu suru puolittuu. Ystävien kanssa voi nauraa, itkeä ja jutella luottamuksellisesti. Sisarukselle tai vanhemmille ei välttämättä voi kertoa sitä mitä ystävälle.
Jos jokin vaikea asia pitää selvittää, ystävä kykenee antamaan siitä myös rehellistä palautetta loukkaamatta. Ystävyyteen kuuluu aina luottamusta, aitoa myötätuntoa, sekä empatiaa, joka erottaa ystävyyden tavallisesta kaveruudesta.
Hyvässä ystävyyssuhteessa pitää antaa tilaa olla oma itsensä, virheineen ja heikkouksineen. On myös annettava toiselle mahdollisuus näyttää tunteitaan, ilman pelkoa siitä että toinen tuomitsee tehdyistä virheistä.
Jos jokin vaikea asia pitää selvittää, ystävä kykenee antamaan siitä myös rehellistä palautetta loukkaamatta. Ystävyyteen kuuluu aina luottamusta, aitoa myötätuntoa, sekä empatiaa, joka erottaa ystävyyden tavallisesta kaveruudesta.
Hyvässä ystävyyssuhteessa pitää antaa tilaa olla oma itsensä, virheineen ja heikkouksineen. On myös annettava toiselle mahdollisuus näyttää tunteitaan, ilman pelkoa siitä että toinen tuomitsee tehdyistä virheistä.
Ystävyyden nimissä tehdään niin hyvää kuin pahaakin. Ystävyys kestää ja ystävä jaksaa. Pahimmillaan joku voi käyttää sitä määrättömästi hyväksi.
Yksi rakas ystävä sanoi joskus, että oikeat ystävät pysyvät rinnalla aina. Siitä lauseesta on muodostunut yksi tärkeimmistä elämänohjeista.
Ihana teksti!♡
VastaaPoistakiitos! <3
PoistaVau! <3
VastaaPoista<3
PoistaOi että oot ihanasti kirjottanu tästä aiheesta! Oot ihana ystävä.♥
VastaaPoistaKiitos Nella! Kuin myös <3
PoistaIhana Mattis. <3
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaYstävät on niin ❤.
VastaaPoistaTodellakin <3
VastaaPoistaHei! Löysin sun blogin eilen ja haluan sanoa että: aivan ihanasti ossaat kirjottaa, tää teksiti on kyllä ihan mahtava niin totta joka sana, herätti paljon ajatuksia. <3
VastaaPoistaNiin huippu kuulla! Ihana, ku tykkäät! ❤
Poista