fiiliksissä

Elän. Oon tällä hetkellä jotenkin erityisen onnellinen kaikesta.

Keväästä. Siitä, kun ulkona on valoisaa pitkälle iltaan. Kun taivaalla lentää joutsenia ja pihapuissa näkyy muuttolintuja. Kun nurmikko alkaa näkyä pitkän talven jälkeen ja koivuissa on silmuja.

Oon fiiliksissä kesästä. Alan vasta pikkuhiljaa sisäistämään sen, etten vietä sitä suomessa, vaan Pohjois-Amerikassa. Maassa, jossa en ole koskaan käynyt. Musta on jotenkin siistiä päästä puhumaan englantia ja siisti yrittää selviytyä yksin uuden kulttuurin ja uusien ihmisten kanssa. 

Päiväkodilla päivät alkaa vähitä ja mahtua pian kahden käden sormiin. Oon nauttinut siitä kaikesta. Lapsista, niiden hymystä ja naurusta. Kun oon saanut elää niiden ympärillä ja oppinut niin paljon kaikkea. Mä en oo koskaan kotona saanut sillä tavalla hoitaa pikkusisaruksia, kun oon ollut itsekin silloin vielä niin nuori. Siinä ehkä suurin syy, miksi oon niin paljon tykännyt.

Ne hetket, kun joku on hymyillyt mun tekemälle piirustukselle tai halunnut syliin. Hetket, kun joku lapsi on sanonut jotain hyvää. Ykskin suloinen poika toivotti hyvää naistenpäivää silloin joskus. Hetket, kun joku lapsi haluaa mun lukevan sille kirjaa tai pyytää mua leikkimään sen kanssa. Kun mua pyytetään nukkarissa viereen istumaan ja silittämään selkää. Kun joku toivottaa ovelta hyvät viikonloput tai hymyilee huometessaan mun tulevan töihin. Ne ensimmäiset kerrat, kun lapset muisti mun nimen.

Hymyilyttää tää päivä. Käytiin nuorisovaltuuston kanssa Oulussa. Ajoin toista autoa ja oli ihanan rento tunnelma, vaikkei toisiamme erityisen hyvin tunnettukaan. Käytiin pakohuoneella, missä yhteishenki vaan kasvoi, ja fiiliksissä yritettiin selviytyä ja etsiä vihjeitä. Pakohuoneen jälkeen käytiin syömässä paikassa Kauppuri 5. Oli älyttömän hyvää ruokaa.

Paluumatkalla fiilisteltiin vielä reissua ja olin onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. 

Hymyilen sulle ja elämälle!