orjantappuroita

Askeleissa epävarmuutta,
kaikesta ympärillä olevasta.
Miten kyyneleet pyrkivät esiin sen naamion takaa.
Kun tanssijaisten jälkeen juoksin pois, koska pelkäsin.
Yksinjäämistä.
Hylkäämistä.

Pisarat tukehduttavat hengitykseni.
Sisällä oleva mörkö kutoo ympärilleni orjantappuroita.
Vierellä olevien ihmisten polut risteävät omastani.
Huuleni sinetöityinä.
En usko keijuihin, enkä maahisiin.
Vain enkeleihin, joiden siivet joskus kannattelevat painoani.
Pitävät pinnalla, kun sekunnin sadasosan olen liian lähellä hukkua.

Kyyneleet kirvelevät.
Jättävät punaiset juovat.
Yritän särkeä sydämeni lukkoa,
jotta uskaltaisin jälleen rakastaa.
Haaveilisin vierellä kulkevasta tyypistä.
Ihmisestä, joka ottaisi halaukseen juna-asemalla.
Hapuilisi sanoja -mä rakastan sua.

Huudan sisälläni kivusta.
Kun yöllä huoneessani pimeys,
ja käytävältä kuuluvat laahaavat askeleet.
Kynttilän liekki hiipuu, jättäen jäljelle toivon.
Uudesta huomisesta.