yhä uudelleen

Mä oon väsynyt elämään ristiaallokossa.
Väsynyt kuulemaan miten paska mä olen.
Väsynyt siihen, et kaikista lähimpänä olevat ihmiset satuttaa.

Päivät vähenee käsiin.
Aika tuntuu silti jämähtäneen paikoilleen.
Paidankaulukselle putoaa kyyneleitä.

Oli pimeää.
Kasvoille heijastui valoa näytöstä.
Kaikki sisälläni murtui sen painolastin alla, jota olin yrittänyt kantaa.

Oli hämmentävää olla onnellinen.
Hetkittäin.
Mutta yhtä kipeää kävi, kun putosi.
Yhä uudelleen ja uudelleen.

Antaisin melkein mitä vain.
Hetken onnellisuudesta.
Hippusesta rakkautta.