mä hymyilen sille takas

Se oli jotain, mitä ei voinut käsittää. Kun oli onnellinen toisen onnesta. Kun pienikin hymy sai välillä vatsassa liihottamaan perhosia. Kun tunsi niin vahvoja tunteita toista kohtaan.

Mä en oo osannut kirjottaa oikein mitään, oikein mistään. Mä oon ollut välillä tosi surullinen. Välillä mä oon joutunut laskemaan omalle hengitykselle rytmiä, etten mä sais paniikkikohtausta. Välillä oon joutunut pidättelemään kyyneleitä ja katsonut samalla ikkunasta sadepisaroita. 

Mutta sitten on ollut niin paljon niitä hetkiä, kun mä olen toivonut, että mä voisin muistaa sen hetken aina. Kun koko maailma on hymyillyt mulle ja näyttänyt pitkästä aikaa vahvasti, että on paljon syitä elää. Kun mä oon hymyillyt sydämen pohjasta ja nauranut aidosti.

Mä oon ollut onnellinen. Omasta elämästä, ystävistä ja täällä olosta. Mä oon saanut niin paljon, vaikka alussa mun olis tehnyt vaan mieli ostaa paluulippu suomeen. Oon kasvanut täällä ihmisenä. Oon oppinut tästä kulttuurista ja ihmisten tavoista. Mä oon oppinut myös kieltä ja saanut opettaa suomea.

Elämä hymyilee ja mä hymyilen sille takas.