tiistai 12. syyskuuta 2017

ikuisuudesta

Minä istumassa koulun rappusissa.
Minä, ajelehtimassa uneen.
Minä takkutukkaisena ja mustilla silmänalusilla.
Minä, väsyneenä ja ahdistuneena.
Hengittämässä ennen paniikkikohtausta.
Pieni ja heikko minä.
Yrittämässä.
Aina uudelleen ja uudelleen.



Sillan kaiteessa sydänlukko.
Kaiverrettu syvälle lupaus.
Ikuisuudesta.
-Kunnes kuolema erottaa.

Uudestaan.
Sama silta, mutta muuttunut minä.
Ei lukkoa.
Vain naarmu rikkoutuneen sydämen kohdalla.



Mutaantuneet haikumpparit.
Kasvoille valuneet märät kiharat.
Hupun alta väläytetty hymy.
Silmistä huokuu elämän ilo.

Kai voin uskoa enkeleihin
ja onnellisiin loppuihin.

8 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤