Valon jälkeen pimeys.
Se tuntuu kylmältä.
Ahdistavalta.
Onko pakko nousta taas ylös.
Jaksaa uusi päivä ja huominenkin.
Mistä löytäisi syyt olla onnellinen.
Joku minussa katoaa.
Haihtuu.
Hiipuu olemattomiin.
Onko se toivo, vai luottamus tulevaan.
Väsyttää.
Nukun melkein kellon ympäri.
Aika vähenee samalla kun kierrokset kasvavat.
Mistä löytää aika kaikkeen.
Onko kohta ainoa vaihtoehto enää luovuttaminen.
Itken.
Turvonneet silmät ja punertavat kasvot.
Peilistä katsoo takkutukkainen minä.
En anna itseni romahtaa.
Mä uskottelen itselleni olevani vahva.
Mä jaksan kaiken ja vähän enemmänkin.
Lyhyen hetken hymyilyttää.
Sitten väsymys tulee taas ja saa mut käpertymään viltin alle.
En tunne enää edes nälkää tai sitten vain ohitan sen.
Illalla painan pään tyynyyn.
On epäonnistunut olo.
Ehkä huominen on parempi.
Ehkä.
Ainakin mä toivon niin.
ihailen sun taitoa kirjottaa tunteet niin että niihin voi samaistua vaikka itellä ei ookkaan samanlaista❤️
VastaaPoistaMukava kuulla! ❤
PoistaOi että, osaat niin hyvin kirjottaa raskaista ja kipeistäki asioista❤ vaikka sitä voi olla välillä vaikeeta löytää, toivon silti valoa ja iloa sun päiviin!❤❤
VastaaPoistaKiitos! ❤ Lähen pariksi kuukaudeksi kotiin, niin ehkä se vaihtelu tuo jotain uutta energiaa ja piristystä arkeen
PoistaKaikki kääntyy ajallaan parhain päin, paljon tsemppiä! Luota tulevaan❤❤
VastaaPoistaKiitos ❤ näimpä
PoistaIhanasti osaat kirjoittaa, tsemppiä♡♡
VastaaPoistaKiitos paljon ❤
Poista❤
VastaaPoista❤❤voimia paljon, oot ihana! Ota itelle aikaa, äläkä mieti liikaa asioita ja tulevaa (helpommin sanottu kuin tehty). Kaikki järjestyy kyllä.
VastaaPoistaKiitti ❤ Mm, pitää yrittää. Toi on kyllä totta
Poista