perjantai 22. joulukuuta 2017

normaali?


Joulu lähestyy. Mä oon ollut kaks viikkoa työharjottelussa vanhainkodilla. Ressannut näyttösuunnitelman ja hoito- ja palvelusuunnitelman teosta. Eilen mulla kuitenki alko virallisesti loma, joka on aiempaa lyhyempi, koska mulla alkaa jo toinen päivä taas työt.

Oon asunu nää pari viikkoa kotona. Jätin kämpän ja kämppiksen pariksi kuukaudeksi ja roudasin pikkuveljen avustuksella mun kamoja autoon ja tuntu niinku siinä olis ollu joku isoki muuttokuorma, vaikka muuttamassa en tosiaan ollut. 

Oon ollut jotenki onnellinen täällä. Tuntunut siltä samalta kodilta, ku aina ennenkin, ku vielä asuin täällä. Viikonloput, joina oon täällä käyny pyörähtämässä, ei oo olleet niin mukavia. Oon nukkunu patjalla siskon huoneen lattialla ja mennyt paikasta toiseen kolmantena pyöränä, et kerkeisin tehdä kaiken ja vähän enemmänkin. Nähdä kavereita jne.

Oon nauttinut suunnattomasti talvesta. Siitä, että täällä mä oon uskaltanut mennä kävelylle vaikka keskellä yötä. Siitä, että kaupassa voi tervehtiä melkein jokaista vastaantulijaa ja autolla ajellessa moni nostaa kättä. 

Ehkä mä kaipaan vaan tätä luontoa ja pienen paikkakunnan elämää, kun asun kahdeksannessa kerroksessa isossa kaupungissa ja kuumottelen kaupassa käymistäkin yhdeksän jälkeen, koska eihän voi tietää ketä liikkuu missäkin. 


Viime aikoina oon miettiny tasa-arvoa ja sanaa normaali, ja siihen liittyen kirjotinkin yhteen kuvaan instassa näin.

Ihme. Luin sen nimisen kirjan muutamia päiviä sitten.

Mietippä, miltä just susta tuntuis elää kasvot epämuodostuneena. Nähdä, ku ihmiset kääntää katseen susta pois tai tuijottaa sua suu auki. Miltä tuntuis, ku pienet lapset säikähtäis sut nähdessään tai kun sä kuulisit joka päivä sitä, miten sä et ole normaali.

Mikä tässä maailmassa on normaalia ja mikä ei. Musta se raja on häilyvä, koska sitä ei ole. 
Mä oon onnellinen, että mä oon just tämmönen, vaikka on päiviä, jolloin oma ulkonäkö ei miellytä. Mun pointtina oli vaan se, et oo ylpee itestäs ja kanna rohkeesti sitä millanen tyyppi sä oot. Ulkonäkö ei määritä sun persoonaa.


4 kommenttia:

  1. Mä niin ymmärrän sua, miten sää nautit nyt ku oot kotosalla pienellä paikkakunnalla keskellä luontoa. Ja se on oikeesti nii ihana ku lähtee vaikka iltalenkille, nii ei tartte yhtään miettiä, että jos joku hyppää puskasta niskaan :-D Mut kyllä noihinki juttuihin tietenki aina tottuu, tai ainaki ite alan pitemmän ajan jälkeen taas kaipaan sinne kerrostalokämppään, missä luonto on ne pari koivua ikkunan takana.
    Tosi ihana että nautit olla kotona ja siellä mut kyllä me ootetaan sua sitte takaski! ❤
    (Tulipa tosi sekava kommentti mut jospa tajuut mun pointin, että ihana että sulla mennee hyvin ��)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Oikeesti ihana käydä just vaikka lenkillä, ku voi mennä vaikka pimeessäki ilman pelkoa jostain narkkareista tms.
      Mä en oo ainakaan vielä kaivannu takas mun kämppään. En tiiä tuleeko seki aika jossain vaiheessa.
      Ihana sä! ❤

      Poista
  2. Ihania kuvia! ja ihana teksti muutenki, hyvä et oot onnellinen❤

    VastaaPoista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤