sunnuntai 12. elokuuta 2018

enkelipoika

Kun näin sinut ensimmäistä kertaa.
Hennot ääriviivasi.
Sydämesi sykkeen.
En osannut ajatella muuta kuin sinua.
Sitä, millaista elämä olisi syntymäsi jälkeen.
Sinun suloinen hymysi valloittaisi sydämeni.
Naurusi saisi kyyneleet valumaan poskillani.

Tehdessäni pientä enkelipoikaa,
en ymmärtänyt, miltä tuntuisi kuolema.
Pieni nyytti sylissäni, joka ei ikinä hymyilisi.
Tai nauraisi.
Tai edes itkisi.

Sain pitää sinua pienen hetken.
Pientä enkelilastani.
Olit kauneinta, mitä olin ikinä nähnyt.

En halunnut hyvästellä,
mutta kuitenkin jouduin luopumaan sinusta.
Rakastin sinua suuresti.
Rakastan, yhä edelleen.

8 kommenttia:

  1. Mulla on enkelipikkuveli, joka kuoli vähän ennen syntymää.
    Ihanasti kirjotit❤!

    VastaaPoista
  2. ❤️ Menettäminen on yks elämän vaikeista asioista. Löytyskö halua kirjottaa kavereitten menettämisestä,tai kavereiden kanssa syntyvistä välirikoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on.. ja siitä ylipääseminen on kans niin vaikeeta.
      Mä yritän, jos saisin kirjotettua ❤

      Poista
  3. Kyyneleet tuli silmiin tätä lukiessa, ihana ja koskettava❤️

    VastaaPoista
  4. Voihan voihan, edellinen kommentti hävis taivaan tuuliin ni yritetään uusiks!
    Mä aina uudestaan ja uudestaan meen sanattomaks näistä sun teksteistä, siis w a u! Ihan super ihania ja jotenki aitoja tarinoita/kirjotuksia. Onneks kirjotat blogia mistä pystyy käyä lukemassa niitä aina ajan salliessa! Mä pidän kaikki peukut pystyssä et se kirja haave toteutuu pian, täältä saat heti yhen lukijan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Noora ! ❤ kiitos! Ihana, että oot tykännyt näistä. Mäkin toivon, et se haave kirjasta toteutuis.

      Poista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤